Protex on näitä alkuajan punkbändejä Pohjois-Irlannin Belfastista ja perustettiin 1978.
Inspiraationsa bändi sai, kun Clashin PITI soittaa Belfastissa vuonna 1977. Clash saapui paikalle, mutta keikka peruttiin viime hetkellä turvasyistä, mulla on legendaarinen kuvakin ollut seinällä, missä yhtye poseeraa aseistettujen sotilaiden keskellä. No kuitenkin, Aidan Murtagh (kitara & laulu) ja Owen McFadden (rummut) olivat soitelleet yhdessä koulubändissä The Incredible Boring Band ja mukaan otettiin David McMaster (kitara & laulu) ja Paul Maxwell (basso & laulu). Aidan oli/on yhtyeen pääbiisintekijä ja laulaja.
Protexin nimikin oli aluksi Protex Blue, joka on biisi Clashin ekalta LP:ltä. Protex ei kyllä oikeastaan ole mitään punkkia, vaan powerpoppia tyyliin Boys ja kumppanit ja laulut kertovatkin enimmäkseen tytöistä.
He toimivat alunperin vuoteen 1981 tehden 4 singleä ja silloin julkaisemattoman LP:n. Tämän bändin kohdalla ymmärrän comebackin, koska hommat jäivät ikään kuin kesken. He olivat ihan teinipoikia aloitellessaan. Eka keikka tehtiin Belfastissa 1978 Protex Blue nimellä ja pian sen jälkeen tuo Blue jäikin pois, koska heitä luultiin bluesbändiksi.
Downtown Radio session ja ahkeran keikkailun jälkeen Good Vibrationsin Terry Hooley kiinnostui heistä (Good Vibrationshan on laadun tae, eiks jeh?). He tekivät yhtiölle marraskuussa 1978 singlen Don’t ring me up/Just want (your attention) – Listening in, joka on tietenkin hieno popsingle tyyliin Boys, Records ja näitä muita. Se julkaistiin vielä samana vuonna myös Rough Tradella. Listening in ei muuten ole se Undertonesin biisi, vaan ihan oma biisi. Vuonna 2013 se julkaistiin myös Japanissa 1977 Recordsin toimesta.
Single sai hyviä arvosteluja ja tehtiin taas yksi radio sessio Kid Jensen Showhun. Tästä iso Polydor kiinnostui ottamaan heidät yhtiölle. Eka sinkku I can’t cope/Popularity (1979) ei minusta ole lähelläkään sitä mitä nuo teinit olivat jo osoittaneet. Aika tavanomaista poppia, no nykyään tuokin toimii, mutta en minä sillon sitä kuullutkaan. Tai no kuulin, koska A-puoli päätyi kokoelmalle 20 of another kind. No siinä oli punkbändejä, jotka tiesin, mm. Lurkers, Sham 69 ja The Jam. Se oli myös espanjalaisella On the wave -kokoelmalla vuonna 1980 ja single julkaistiin myös Espanjassa.
Sen jälkeen bändi toimi Adam & the Antsin lämmittelijänä Englannin kiertueella ja muuttikin Lontooseen. Seuraava single tehtiin Animals-legenda Chas Chandlerin kanssa ja I can only dream/Heartache (1979) onkin huomattava parannus kumpaakin puolta myöden. A-puoli pääsi mukaan brasilialaiselle kokoelmalle The New Wave Times. Sitten seurasikin lämmittelijän paikka Boomtown Ratsin Englannin kiertueella ja piti olla myös USAssa ja Kanadassa, näihin maihin he menivät kuitenkin yksinään.
New Yorkin Hurrah Clubin keikalta on kuvattu 3 biisiä lyhytelokuvaan Sham Rock, mutta sitä ei ole koskaan virallisesti julkaistu. Yhtyeen Strange obsessions -biisi on muuten mukana leffassa Shellshock rock, joka on vajaan tunnin mittainen dokumentti Pohjois-Irlannin punkbändeistä, muita bändejä on mm. Stiff Little Fingers, Undertones ja Outcasts. Protexin biisi on äänitetty tammikuussa 1979 Belfastissa. Dokkari on julkaistu levy(i)nä ja DVD:nä 2020.
Sitten alettiin tehdä Chandlerin kanssa LP:tä ja se saatiinkin valmiiksi, mutta Polydor ei julkaissut sitä ja julkaisuaan se sai odottaa 30 vuotta. Yksi single siltä kuitenkin julkaistiin, loistava päätös Protexin Polydor-uralle, A place in your heart/Jeepster vuonna 1980. A-puoli on hienoa melodista poppia (tietty) ja B-puoli, joka ei LP:lle tullut, on se sama T.Rexin biisi, jonka Eaterkin levytti, hitaampana vain. A-puolen on tehnyt McMaster. Mutta tämäkään ei tyydyttänyt Polydoria, vaan yhtye tiputettiin yhtiöltä.
Tätä ennen Polydor julkaisi kuitenkin USAssa kokoelma-LP:n Made in Britain, jolla bändiltä on kolmen singlen A-puolen lisäksi muualla julkaisematon All I wanna do (is rock’n’roll) Protex teki jäähyväiskeikkoja Belfastin Pound Clubilla ennen kuin lopetti maaliskuussa 1981.
Yhtyeen comeback
En tiedä mitä äijät tässä välissä puuhailivat, eivät ainakaan musiikin kanssa juuri mitään. Mutta joka tapauksessa vuonna 2010 USAlainen Sing Sing Records julkaisi tuon 1980 tehdyn Strange Obsessions LP:n vinyylinä ja promo-CD:nä. Sinkkujen A-puolet I can’t copea lukuunottamatta ovat mukana (sekin on tuolla CD:llä), mutta Don’t ring me up on äänitetty uudestaan, koska sehän oli alunperin tehty toiselle yhtiölle.
Ihmetyttää tämän aikoinaan hylkääminen, tosin äijät eivät siihen kuulemma itsekään kovin tyytyväisiä olleet. Tietenkään tämä ei olisi ollut mikään myyntimenestys, mutta sen verran hienoja popbiisejä tällä on, että olisi puolustanut paikkaansa powerpopgenressä. Don’t ring me up kuulostaa paremmalta ja tiukemmalta kuin alkuperäinen singleversio. Muita hyviä biisejä on mm. Private lives, You don’t know me, Forever tai oikeastaan mikä vain. Levy julkaistiin myöhemmin myös Japanissa.
Tämä johti siihen, että yhtye kasattiin uudestaan 2012. Alkuperäisistä tulivat mukaan McMaster ja Murtagh ja uusina Norman Boyd bassoon ja Gordie Walker rumpuihin. Boyd oli vaihtunut 2013 Andrew Curlissiksi ja tämä kokoonpano teki silloin kiertueet Japanissa ja Espanjassa. Japanin kiertueelta julkaistiin siellä 1977 Recordsin kautta rajoitettu 200 kappaleen CD Live in Tokyo helmikuussa 2014. Sama firma oli julkaissut jo 2013 vanhasta materiaalista singlen Forever/She knows – she’s right, jonka B-puoli on ennenjulkaisematon.
McMaster erosi bändistä vuonna 2014. Hänen tilalleen tuli bändissä aiemmin basistina ollut Norman Boyd. Basistiksikin vaihtui Nine Livesin John Rossi, joka myös jatkaa Nine Livesissa. Vuonna 2015 tehtiin biisi Baby I Love You Ramones-tribuutille, mutta biisihän ei ole edes Ramonesin; no en ole Protexin versiota kuullutkaan.Vuonna 2016 levytettiin uusi albumi Tightrope, joka ilmestyi seuraavan vuoden helmikuussa Bachelor Recordsin kautta. Se on itävaltalainen firma. Kaikki biisit ovat Murtaghin tekemiä. Levy kärsii ehkä vähän ohuista soundeista, mutta musiikillisesti tämä olisi voitu julkaista vaikka tuolloin 80-luvulla. Itse asiassa suht samanlaiset soundit bändillä on aina ollut. Siis tämähän on edelleen hyvää musiikkia, outoa vaan on se, että edellisestä levytyksestä on n. 35 vuotta ja kaikki kuulostaa ihan samalta, vaikka soittajistakaan ei ole jäljellä kuin yksi, no hänhän ne biisit pääasiassa tekikin.
Jokin Shining star on esimerkiksi kaunis hitaampi kappale jonkin mainitakseni. Tätä ennen oli ilmestynyt taas vanhaa ennenjulkaisematonta materiaalia italialaisen Teenadelic Recordsin kautta. Hieno single Wonder why/Night of action (B-puoli on eri versio kuin Strange Obsessions-LP:llä). A-puoli oli kylläkin ilmestynyt kokoelmalla Now in session bändin jo hajottua 1982, mutta sitähän ei mistään saa, discogsin hintapyyntö on vaatimattomat 475 euroa. Tightropen myötä kierrettiin taas USAta, Espanjaa ja käytiin myös Portugalissa, Italiassa jne.
Tarkoitus oli saada uusi LP ulos jo 2018, mutta näinhän ei käynyt, Punkerama Records julkaisi kuitenkin uusiksi singlen Don’t ring me up ja B-puolella on akustinen versio samasta biisistä. Se julkaisi kyllä myös alkuperäisen singlen uusiksi, mutta vain koelevyt ovat olemassa. Kyllä yhtye keikkailee edelleen minkä koronalta voi ja 2021 tuli 12-tuumainen EP Don’t drag this on, jolla on 2 uutta biisiä, tuo akustinen versio edelliseltä sinkulta ja 3 livebiisiä, joista yksi on Everly Brothers -cover When will I be loved. En ole levyä kuullut, mutta eiköhän se samaa melodista poppia ole.
Uusi LP:kin on jo tehty ja ilmeisesti tämän julkaisun aikana jo julkaistukin, kansikuvankin olen nähnyt ja nimi on Wicked ways. Bändiltä on julkaistu myös muutamia bootlegeja, joissa on muulla julkaisemattomia biisejä ja niitä löytyy Youtubesta.
No tässä jatkoa: Levy ilmestyi viimein itävaltalaisen Bachelorin kautta 24.8.2022. Kokoonpano on pysynyt samana ja niin on onneksi musiikkikin. Biisit ovat taas Murtaghin tekosia. Laulusta ja joistain biiseistä huomasin ekaa kertaa, että mieleen tulee vähän Only Ones ja Peter Perrett, vaikka eihän tämä niin monimutkaista musiikkia ole kuin Only Ones kiemuraisimmillaan. Ihan popin perinteisillä kuvioilla mennään. Vanhoista biiseistä uusiksi on otettu All I Wanna Do Is Rock’n’roll, joka tosin olikin alkujaan ilmestynyt vain sillä kokoelmalla, joka on tuolla aiemmin mainittu. Edelliseltä EP:ltä on mukana Don’t Drag This On ja You Wasted My Time, uusina versioina.
Uudet biisit ovat mielestäni parempia kuin Tightropella ja tässä on paremmat sounditkin. Tai voiko niin sanoa, kun levy kuulostaa oikeastaan kaikin tavoin samalta kuin bändi 70-luvulla? No minusta se ei ole paha asia. Tällä levyllä ei paljon täytebiisejä ole; jokin Please Me, Tease Me on tylsä, mutta vastapainoksi voi mainita vaikka trion nimibiisi – You Can Still Thrill Me-Can’t Figure Out (tuosta viimeksimainitusta erityisesti löytyy Only Ones-vaikutteita). Ja hyviä ovat myös nuo edellisellä EP:llä olleet biisit, joita en siis silloin kuullut. Yer Man menee myös parhaaseen puoliskoon ja All I Wanna Do…-biisin uusi versio on myös hyvä, vaikka biisin nimi on vähän hämäävä, biisihän on kevyesti poppaileva, eikä mikään nyrkit pystyssä rockin riemuja julistava.
Niin siis erittäin miellyttävän kuuloinen on Protex myös vuonna 2022. Tuon jälkeen on keikkailtu ympäri maailmaa ja itse asiassa tätä kirjoittaessani (syyskuu 2023) ovat kiertueella USA:ssa. Ja levyttämäänkin on tänä vuonna jo ehditty; kokoelmalevyllä Last Man Standing – New York Dolls Tribute yhtye esittää heidän biisinsä Subway Train. Muutkin esiintyjät taitavat olla Pohjois-Irlannista, mutta Shock Treatmentia lukuun ottamatta en ole heitä kuullut ja kyseessä taitaa olla aika limited edition. Yhtyeeltä on muuten ilmestynyt myös pari bootlegia, mutta mainitaan nyt sen verran, että ei niissä mitään uusia biisejä ole, Good Vibrationsin epävirallisesti Japanin markkinoille 500:n painoksena lätkäisty Listening In sisältää sentään 4 biisiä Radio sessioista, mutta tuskin moista eteen tulee.
Discografia, ei uusinpainoksia
- 7″:Don’t ring me up///Just want your attention – Listening in (Good Vibrations GOT6) 1978
- 7″:I can’t cope/Popularity (Polydor 2059 124) 1979
- 7″:I can only dream/Heartache (Polydor 2059 167) 1979
- 7″:A place in your heart/Jeepster (Polydor 2059 245) 1980
- LP:STRANGE OBSESSIONS (Sing Sing Records SING-016) 2010, USA
- 7″EP:CAN’T LEAVE THOSE STRANGE OBSESSIONS TO REST EP (Punkerama Records PUNKERAMA 013) 2012
- I can’t cope – Look out Johnny///Forever – Strange obsessions
- 7″:Forever/She knows – she’s right (1977 Records 1977-S097) 2013, Japan
- CD:LIVE IN TOKYO (1977 Records 1977-A043CD) 2014, Japan
- 7″:Wonder why/Night of action (Teenadelic Records TND002) 2016, Italy
- LP:TIGHTROPE (Bachelor Records BR-92) 2017, Austria
- 7″:Don’t ring me up/Don’t ring me up (2018 acoustic version) (Punkerama Records PUNKERAMA 072) 2018
- 12″EP:DON’T DRAG THIS ON EP (Punkerama Records PUNKERAMA 096) 2021
- Don’t drag this on – You wasted my time – Don’t ring me up (acoustic)///Shining star (live) – Don’t ring me up (live) – When will I be loved (live)
- LP:WICKED WAYS (Bachelor Records BR-126) 8/2022, Austria
Kokoelmilla
- A place in your heart – I can only dream – I can’t cope – All I wanna do (is rock’nroll) LP:llä MADE IN BRITAIN (Polydor PD-1-6295, 2384 117) 1980, USA
- Wonder why LP:llä NOW IN SESSION (Downtown Radio DTR-SC1) 1982
- You got my number (why don’t you use it) CD:EP:llä TIME TO BE PROUD 9 (Time To Be Proud Records TTBP0017) 2013 (tämä on Undertones-cover, en tiedä koska äänitetty)
- Shining star (unreleased session track) 2CD:llä A POCKETFUL OF HOPE
- Subway Train CD:llä LAST MAN STANDING – NEW YORK DOLLS TRIBUTE (Time To Be Proud TTBP0077) 4/2023
Yhtyeen viralliset kotisivut: http://www.protexmusic.com, jotka kertovat niiden olevan työstössä.
– V. Vahtera
