Olisikohan kyseessä brittipunkin / uuden aallon epäonnisin bändi? Niitähän tuolla riittää, mutta katsotaan.
Stiffs perustettiin Blackburnissa 14-vuotiaiden laulaja-kitaristi Phil Hendriksin ja kitaristi-laulaja Ian ”Strang” Barnesin toimesta vuonna 1977. Rumpuihin tuli Tommy O’Kane ja bassoon aluksi Mark ”Ozzie” Young, kunnes vuoden loppuun mennessä hänen tilalleen astui hujoppi nimeltä ”Big” John McVittie. Yhtye treenaili ja teki keikkoja kunnes koossa oli 75 puntaa demon tekoon.
Siis heinäkuussa -78 Stiffs meni Oldhamissa sijaitsevaan Pennine Sound Studioon, jossa äänitettiin biisit Inside out ja Volume control. Näistä sessioista ei kuitenkaan ollut mihinkään ja jo joulukuussa oltiin Great Harwoodin studiolla äänittämässä seitsemän biisin nauhaa. Vaikka nytkään ei oltu täysin tyytyväisiä he äänestivät biiseistä 3 singlelle, jonka he julkaisivat omalla Dork-merkillään huhtikuussa -79.
Standard English/DC-rip – Brookside riot squad on mielestäni kuitenkin hyvä single ja tyyli on sitä melodista punkpoppia, josta ei kauheasti muututtu missään vaiheessa. Levyä tehtiin tuhat kappaletta ja sitä tuskin mistään löytyy, ainakaan halvalla. Tai no katsoin discogsista, niin olihan siellä pari.
Inside Out
Jo heinäkuussa -79 mentiin taas Pennine Soundiin. Tällä kertaa syntyi kahden biisin single Inside out/Kids on the street, joka ilmestyi jälleen Dork-merkillä joulukuussa -79.
Nyt on kyseessä melkeinpä bändin paras julkaisu, 2 erittäin tarttuvaa poppiskipaletta. Philin ääni kuulostaa aika paljon Billy Idolilta ja tämä ei ole vittuilua, sillä Idol oli/on hyvä melodinen poplaulaja. Biisitkään eivät kauhean kaukana Generation X-tyylistä ole. John Peel ihastui levyyn ja soittia molempia puolia joka päivä. Sanoi sen olevan jopa maailman paras levy kautta aikojen, mutta tiedämmehän hänen sanoneen niin esim. Undertonesien Teenage kicksistä.
EMI kiinnostui bändistä ja julkaisi singlestä uuden 5000 kappaleen painoksen ja siitä tuli pieni indiehitti. Samalla tehtiin viiden vuoden sopimus, joka sisältäisi ainakin 2 singleä ja LP:n vuodessa. Mutta, mutta, Stiffsin kiinnittänyt Chris Briggs jätti EMIn muutamia viikkoja tämän jälkeen ja hommat alkoivat mennä päin ties mitä. EMIllä ja bändin managerilla Hedley Leytonilla oli omat näkemyksensä siitä, mikä oli bändin parhaaksi ja bändi jäi tähän väliin.
Tehtiin äänityksiä seuraavaa singleä varten yhdessä ex-Mott the Hoople-äijien Overend Wattsin ja Dale Griffinin kanssa. 3 biisiä saatiin nauhalle heinäkuussa 1980; Innocent bystander, Volume control ja Best place in town. EMIhän ei ollut tyytyväinen ja pisti bändin uudelleen studioon lokakuussa yhdessä Pat Moranin ja john Davidin kanssa.
Volume Control
Nyt tulosta saatiin sentään aikaan; Volume controlista tuli singlen A-puoli ja B oli syyskuussa tehty demo biisistä Nothing to lose. Tämä julkaistiin marraskuussa. Kummatkin ovat, tottakai, helvetin upeita biisejä ja levy myikin hyvin ja soi myös radiossa. Keikkaakin tehtiin ahkerasti, mutta levy ei yltänyt TOP 40:neen eikä EMI ollut taaskaan tyytyväinen.
Seuraavasta singlestä, jonka piti olla Innocent bystander odotettiin siis paljon. Asiasta kiisteltiin ja loppujen lopuksi sitä ei tuolloin julkaistu lainkaan. Ja niin tulisi käymään myös LP:lle.
Heti alkuvuodesta bändi meni kuitenkin äänittämään uutta demoa, mikä ei tietenkään johtanut mihinkään. EMI ilmoitti, että lokakuussa äänitetty versio Inncentista olisi seuraava single, mutta se siis jäi julkaisematta ja bändin ja yhtiön tiet erosivat. Innocent bystander on muuten bändin punkimmasta päästä ja olisi voinut olla se hitti, mitä EMI kaipasi, mutta niin se käy.
Goodbye My Love
Mutta jo samana tammikuuna -81, kun Stiffs oli äänitellyt demoa EMIlle oltiin tekemässä uutta singleä Stiff-yhtiölle (hauskaa, eikös vaan?). A-puolelle tuli vanha Glitter Bandin Goodbye my love ja B:lle oma Magic roundabout. Olisikohan ollut niin, että bändi ei tuosta A-puolen levyttämisestä ollut kauhean innoissaan, mutta onneksi niin tehtiin, versio on hyvä ja jos joku muu kun mun exät puolipakosta bändistä jotain on kuullut, niin se on varmasti tämä.
Single ilmestyi helmikuun puolivälissä samana päivänä, kun Stiffs aloitti 12 päivän kiertueen UK Subsin kanssa. A-puoli oli pienoinen radiohitti, mutta ei kuitenkaan myynyt tarpeeksi eikä Stiff halunnut jatkaa sopimusta (tähän täytyy sanoa, että yhtiö teki yleensäkin vain yhden singlen sopimuksia, toki moni bändi jatkoikin uraansa heillä, mutta useimmilla se päättyi yhteen sinkkuun). Levy julkaistiin kuitenkin myös Belgiassa, Australiassa, Espanjassa ja 2000-luvulla vielä Japanissa.
Taas mentiin kuitenkin studioon äänittämään biisiä Tomorrow’s still alive, mutta sessiot keskeytettiin ennenkuin biisiä saatiin valmiiksi. Sopimusta ei siis ollut ja uusromantiikka oli tulossa kuvioihin. Bändi päätti kuitenkin tehdä vielä yhden singlen vaikka omalla kustannuksellaan.
Äänitettiin Crazy mixed up emotion, jota ei sitten tietenkään julkaistu. Syynä tähän oli tällä kertaa se, että Stiffsin manageritoimisto tuhoutui tulipalossa ja siinä samassa levyn masternauhat. Heinäkuussa Tommy ja John erosivat bändistä, mutta Strang ja Hendriks eivät vielä luovuttaneet, vaan hankkivat seurakseen basisti Mark Hurlbuttin ja rumpali John ”Juice” Mayorin. Koska bändillä oli vielä julkaisusopimus Marla Musicin kanssa, he pääsivät tekemään demoa. Bändi ei ollut kunnolla treenannutkaan eikä biiseihin ollut valmiita sanoituksiakaan, mutta silti äänitettiin biisit Standing ovation ja Your passenger.
Äänittäjä totesi kesken session, ettei kuuntele moista paskaa ja se oli siinä. Hurlbutt jatkoi bändinsä Stridesin kanssa ja uudeksi basistiksi tuli Nick Alderson. Uutta materiaalia ja tiheämpää keikkailua alkoi ilmetä ja he äänittivät 7 biisiä Radio Lancashirelle helmikuussa 1982. Youtubesta löytyy tuolta sessioista levyttämätön biisi Hardly paradise, joka olisi kylläkin syytä levylle päätyä, kaunis hieman hitaampi poppis. Samassa kuussa bändi äänitti myös Peel sessionin. Mayor ei saanut töistä vapaata, mutta sessioiden äänittäjä vanha tuttu Dale Griffin hoiti rummuttelun, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.
Mentiin myös äänittämään uutta singleä. A-puolelle tulisi vanha biisi Best place in town ja B:lle Aldersonin Stand up. Tämän piti ilmestyä Dork-merkillä, mutta kun kannetkin olivat jo valmiina, todettiin, että biiseistä puuttuu kipinä ja julkaisusta luovuttiin. Best place… on kyllä omasta mielestänikin aika tylsä tekele. Barnes häipyi ensin ja Alderson vähän ajan päästä ja Stiffs oli hajonnut ensimmäisen kerran loppuvuodesta 1982.
Idol Rich
Hendriks ja Mayor ottivat taas mukaan Hurlbuttiin ja kaksi uutta tyyppiä; kosketinsoittaja Neil Summersgillin ja kitaristi John Waden Stridestä ja perustivat uuden bändin Idol Richin.
Itse en ole bändiä kuullut, mutta silkkaa poppia tämäkin kuulemma oli, erona Stiffsiin nuo koskettimet. Ohjelmistossa oli myös vanhoja Stiffsin biisejä. Olivat sitten kuulemma paikallisia tähtiä ja Dorkille tehtiin jopa 2 singleä; vuonna 1984 Blaze of love/Peso trail (vanha Stiffs-biisi) ja nimellä Richie McIdol Skye boat song/Stand up (Stiffs-biisejä sekin) samana vuonna.
Kumpikaan single ei kotikaupungin ulkopuolella ihmeitä myynyt ja bändi hajosi.
Young Guitars
Samana vuonna Dorkilta ilmestyi myös Euro-K-yhtyeen single Action man/Hollywood pretender, jossa Wade soittaa koskettimia ja laulaa taustoja ja Hendriks on taustalaulussa.
Sitten olikin aika kasata Stiffs uudelleen loppuvuodesta 1984 lähes alkuperäisellä kokoonpanolla Hendriks, O’Kane, Barnes ja McVittie. Kyseessä oli kylläkin vain yksi keikka. Tarkoituksena oli kylläkin äänittää kokoonpanolla myös single, mutta O’Kane ja McVittie eivät olleet käytettävissä ja kokoonpanoksi muodostui Hendriks, Barnes, Hurlbutt ja Mayor ja singlen B-puolelle mukaan ehtinyt kolmas kitaristi Wade.
Dorkille tehtiin 1985 12-tuumainen single Young guitars/Yer under attack. Tämäkään single ei kai kummemmin menestynyt (ei ihme, aika ränttää) ja Wade ja Hurlbutt lähtivät perustamaan Miracle Birdsiä. Hurlbutt ja John Mayor ovat myöhemmin soittaneet yhtyeessä Revisit, joka julkaisi EP:n vuonna 2008, EP:tä löytyy Stiffsin biisit Affairs of the heart ja Yer under attack.
1985 Dorkilta tuli myös toinen 12-tuumainen, Vicious Rumours-yhtyeen look don’t touch/Nighthawk – Rita, jossa laulussa on Bob Ramsey ja taustalla koko senhetkinen Stiffs. Hurlbuttin tilalle tuli McVittie, mutta hän ja Mayor häippäsivät jo saman vuoden lopussa. Silti taas puskettiin eteenpäin. Barnes ja Hendriks saivat mukaansa basisti Steve Fieldingin ja rumpali Peter Longin. Tehtiin lyhyt kiertue Hollannissa, jonka jälkeen Long sai kenkää vaadittuaan enemmän rahaa kuin muut. Tilalle tuli Gary Glitterin kanssa rundannut Mark Coleridge. Hänellä oli myös oma bändi Glass Torpedoes, joka levytti Rough Tradelle. Tämä kokoonpano pysyi kasassa 2 vuotta, mutta demoja ja helvetin monia keikkoja pidemmälle ei päästy.
Viimeinen keikka oli vuonna 1988 ja sitten se oli taas ohi.
Viimeinkin se pitkäsoitto
Barnes ja Coleridge perustivat vuonna 1989 bändin Giant, joka teki singlen Impact Recordsille. Barnesin seuraava levyprojekti olikin hieman poikkeavampi, nimittäin 1996 Tip Top -yhtye julkaisi CD-singlen, jossa on mukana Blinder-ryhmän biisi Spaceman, jossa hän soittaa rumpuja. Stiffs piti pitkän tauon, mutta vuonna 1997 Inside out ja Volume control julkaistiin Anagramin kokoelmalla ZONOPHONE – THE PUNK SINGLES COLLECTION ja pari vuotta myöhemmin julkaistiin kokonainen Stiffs-kokoelma Stiffs – The punk collection, jossa on Stiffsin sinkut ja lisänä demoja.
Tästä innostuneena alkuperäiskokoonpano (tai no melkein) haalittiin taas kasaan yhtä keikkaa varten. Heinäkuussa -99 bändi heitti keikan Blackburnissa ja keikka löytyy Receiverin julkaisemalta CD:ltä Volume control-live. Vuonna 2000 he soittivat Holidays in the sun -festareilla sen kunniaksi, että tuo livelevy ilmestyi.
Nyt, 12 vuotta hajoamisensa jälkeen bändiltä tuli enemmän levyjä kuin koskaan. Tammikuussa 2001 ilmestyi taas kokoelma Stiffology, joka sisälsi demoja vuosilta 1981-1988 eli nyt nekin oli sitten saatavilla. Huhtikuussa 2001 vähän sen jälkeen kun Stiffs oli soittanut 2 keikkaa punkin 25-vuotisjuhlissa Butlinissa ilmestyi loistava Innocent bystanders, joka taas kattaa bändin alkuajat. Samassa kuussa Hendriks myös lauloi 3 biisiä Saxonin(!) kitaristi Graham Oliverin soololevylle, joka julkaistiin elokuussa.
Hendriks oli yrittänyt saada tätä Stiffsin LÄHES alkuperäistä kokoonpanoa jatkamaan, mutta sen epäonnistuttua otti rinnalleen kitaristi Jim Devlinin, basisti Rob Fidlerin ja rumpali Rich Cookin. He äänittivät 4 biisiä: Four winds, Everlasting, Terminal crazy ja Trust in me, joista piti tulla uuden albumin perusta. Japanilainen 1977 records julkaisi uudelleen singlet Volume control ja Goodbye my love ja uuden singlen Four winds/Everlasting. Uusi single oli taattua Stiffs-poppia ja hyvä niin. Bändi myös keikkaili Japanissa marraskuussa 2002.
Maaliskuussa 2003 tuo Graham Oliverin levy vedettiin pois markkinoilta (aika myöhään), koska biisissä Sippin’ wine, jolla Hendrikskin on mukana, oli käytetty Jimi Hendrixin tekstiä. Levy julkaistiin uudelleen uudella biisillä. Kesällä Phil ja Automaticsin laulaja Dave Philp äänittivät uutta biisiä Radio Blaring from a burning car Englannissa ja Los Angelesissa, jossa Automatics nykyään toimii (alunperin brittibändi).
Elokuussa Stiffs esiintyi tsekeissä Antifest-festareilla ja jouluna Hendriks ja Devlin olivat mukana jenkkifirma Gulcher recordsin joululevyllä XMAS SNERTZ. Hendriks esittää Elviksen biisin If everyday was like Christmas ja Devlin omansa (nimellä Monsterpop) Coming home for Christmas. Vaan eipä näyttänyt Stiffsin uudesta albumista mitään tulevanm vaan yhtye hajosi ja Hendriks keskittyi muihin hommiin.
Tammikuussa 2004 hän tuotti yhdessä 70-luvun glambändi Arrowsin (I love rock’n’roll) laulajan Alan Merrillin kanssa 5 biisiä yhtyeen kokoelmaa varten ja soitti kitaraa ja lauloi taustoja Automaticsin demoilla. Vuosi 2005 näki taas tuon alkuperäisen Stiffsin kokoontuvan yhteen paria keikkaa varten. Kesällä he olivat mukana Wasted-festareilla. Heinäkuussa Hendriks ja vanha Mott the Hoople basisti Overend Watts levyttivät Mottien biisin Mama’s little jewel Mott-kokoelmalle Family anthology.
Ilmestyi myös saksalainen Blondie-tribuuttilevy Our small tribute to…, jolla Hendriks kera vaimonsa Michellen (jonka yhdennäköisyys D. Harryn kanssa on lähes identtinen), Mick Rossin (Slaughter & the Dogs), Ian McCallumin (Stiff Little Fingers) ja Dave Philpin kanssa esittävät biisin Just go away. Marraskuussa oli vuoden toinen Stiffs-keikka kotikaupunki Blackburnissa, vierailija Dave Philp ja tämän kanssa esitettiinkin 5 Automaticsin biisiä. Keikka kuvattiin ja julkaistiin DVD:nä seuraavan vuoden heinäkuussa nimellä Let’s activate Dorkin toimesta. Dork julkaisi myös Automaticsin pitkäsoiton Britannia huhtikuussa 2006. Syksyllä Hendriks oli kitarassa ja taustalaulussa Alan Merrilin soololevyllä At the candy shop. 2007 Michelle Hendriks julkaisi soolosinglen Even the smartest ones are dumb Dorkilla ja sinkulla on tietenkin mukana Phil, kitarassa, tuotanna ja biisintekijänä.
Vuoden pakollinen Stiffs keikka soitettiin taas Tsekeissä Antifesteillä. Strangin, Hendriksin ja McVittien seurana oli rummuissa Rich Cook (vanha Stiffs-mies hänkin).
Bay City Rollers!
2008 Hendriks liittyi Eric Faulknerin Bay City Rollersiin! Stiffs kuitenkin jatkoi hajanaista toimintaansa ja alkuperäiskokoonpano oli taas kehissä. Marraskuussa 2008 saksalainen Still Unbeatable records julkaisi aikoinaan hyllytetyn singlen Innocent bystander/Affairs of the heart seiskatuumaisena 500 kappaleen painoksena ja samassa kuussa italialainen Snaps julkaisi CD-EP:n, jolla on nuo samat biisit ja 2 muuta julkaisematta jäänyttä singlebiisiä Best place in town ja Stand up, painos oli vain 200.
Taas luvattiin uutta täyspitkääkin, sillä samassa marraskuussa he kokoontuivat studiossa albumin tekoa varten, sitä ei kylläkään ole tullut vieläkään. 2009 esiinnyttiin toukokuussa Darwen live-festareilla ja joulukuussa Blackburnissa omilla Stiffsfesteillään. Kesäkuussa 2010 mainittu saksalaisfirma Still… järjesti Lontoossa omat festivaalit, jossa soitti firmalle levyttäneitä artisteja.
Syksyllä saatiin sitten ulos ihan uuttakin Stiffsiä, kun sama firma julkaisi neljän bändin kokoelma-ep:n 1977-2010, jolla Stiffs esittää biisin Radio calling SOS. Hyvä biisi, mutta luultavasti heillä olisi parempaakin tavaraa ollut.
Vuonna 2012 ilmestyi uusi single Extreemager/Laugh in my face espanjalaisen Antiguays-yhtiön kautta. Tämän jälkeen ei ole uusia levytyksiä tullut, enkä ole heistä muuta kuullutkaan, paitsi Hendriks julkaisi v. 2020 diginä soololevyn Radio calling, jolla on mm. tuo Radio calling SOS, Philpin kanssa äänitetty Radio blaring… sekä 9 muuta biisiä, joista yksi on tuo vaimonsa soolosingle nyt Hendriksin laulamana. Levyllä on mukana mm.hänen vaimonsa, Dave Philp ja Stiffsmiehistä yksillä biiseillä Strang ja Rich Cook.
Discografia
- 7″:Standard English/D-C Rip – Brookside riot squad (Dork UR-1) 1979
- 7″:Inside out/Kids on the street (Dork UR-2) 1979, uudelleenjulkaisu 1980 (EMI/ZONOPHONE Z 3)
- 7″:Volume control/Nothing to lose (Emi/Zonophone Z 11) 1980
- 7″:Goodbye my love/Magic roundabout (Stiff BUY 86) 1981
- 12″:The young guitars/Yer under attack (Dork UR-7) 1985
- CD:THE STIFFS – THE PUNK COLLECTION (Captain Oi AHOYCD 102) 1999
- CD:VOLUME CONTROL-LIVE (31.7.1999) Receiver RRC CD 289) 2000
- CD:STIFFOLOGY 1981-1988 (Angel AIRSJP 062) 2001
- CD:INNOCENT BYSTANDERS (EMI 72435 32468 22) 2001
- 7″:Four winds/Everlasting (1977 records SO-41 2002, vain Japanissa
- DVD:LET’S ACTIVATE (Dork VD 001) 2006
- 7″:Innocent bystanders/Affairs of the heart (Still Unbeatable records SUR-001) 2008, Saksa
- CD/EP:THE UNRELEASED SINGLES (Snaps music) 2008
- 7″:Extreemager/Laugh in my face (Anti Guays records AG-01) 2012, Espanja
Kokoelmilla
- Sold on you kasetilla THE ADVOCACY TAPES (Radio Lancashire) 1986
- Tomorrow’s still alive (live) 2 CD:llä PUNK LIVES (Castle Communications/Sanctuary CMDDD 352) 2001
- Volume control (live) 3CD:llä IF THE KIDS ARE UNITED (Castle CMETD 1194) 2008
- Radio calling SOS kok.EP:llä 1977-2010 (Still Unbeatable records SUR-006) 2010
– V. Vahtera
