Kitaraopettajaa etsimässä – Jakso 2 – Aapo Alinikula

Aiheeseen liittyvää

EDDIE & THE HOT RODS: It Feels Like Christmas/THE VAPORS: Hey Baby…It’s Christmas (live) (Hiljaiset Levyt HIKS-091) 7″ 11/2024

Hiljaisten Levyjen joulusingle, jossa bändit esittävät aiemmin vain diginä saatavissa olevaa tuotantoaan. Eddien biisi ilmestyi alunperin jo 2015, mutta silloin vain CDr-singlenä ja Punk Rock Christmas -kokoelmalla. Tämä versio on remasteroitu syksyllä 2022, jolloin se julkaistiin siis diginä ja siihen tehtiin myös video.

Viikon Kovin Biisi: VKB 45/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Cold Blow tarjoilee herkkua elektro-harvinaisuuksien metsästäjille

Kotimaisen elektron alkuhämäristä vuosilta 1990-2002 on Erkko Lehtinen (genren todellinen akateemikko-dj) kuratoinut huikean paketin, joka tulee alkuvuodesta 2025 ulos vinyylinä. Todellinen pakkohankinta keräilijöille ja elektrorakastajille.

Ikävöitkö nuorta sua? Tuntuuko, että oot elänyt jo seitsemän kertaa?

Hyvinkääläinen duo Perhosii julkaisi tänään uuden singlen maittavaa triphop-henkistä poppia. Legendaarinen Tapani Rinne on julkaisulla mukana tenorisaksofoninsa kanssa.

WOUDE: Singles 1979-1985 (Stupido Records TWINLP 287) 2024

Woude on tuulahdus niiltä ajoilta, jolloin single ei ollut pelkkä LP:n mainos tai siltä revitty jukeboxeja varten. Nimittäin tässä muodossa Wouden LP:illä näistä 16 biisistä ei ole julkaistu kuin ekan LP:n nimibiisi Keskellä aikaa. Ekan singlen B-puoli on myös sillä levyllä, mutta tuo Satoi on tällä singleversiolla ainakin puolet hitaampi. Toisella ja viimeisellä Kauniit päivät -LP:llä ei sitten sinkkubiisejä ollutkaan.

Jaa somessa

Tutkiva toimittajamme Kai Kallio vierailee kitaraopettajaa etsimässä jazz-opettajan tunnilla.

Jazzmusiikkia on vaikea ymmärtää ja muistankin jostain lukeneeni, että ”jos et tunnista musiikkityyliä, epäile sitä jazziksi!”. Tämä lause osaltaan korostaa sitä, että jazz on vähän kaikkea. Se on vapaata, arvaamatonta ja vaarallista.

Kun ensimmäisen kerran muistan kuulleeni jazzmusiikkia, en ymmärtänyt siitä mitään. Se kuulosti siltä, että saksofonisti soitti satunnaisia nuotteja kovaa vauhtia kaahaavan rytmisektion päälle. Bassolinja oli vähintään yhtä sekava kuin saksofonisoolo. Pianistikin tuntui roiskivan kaiken sen kakofonian päälle sointuja sinne tänne. En ollut ihan varma, olivatko ne edes sointuja, joille joku voisi antaa nimen.

Paljon myöhemmin, pieni osa kerrallaan, jazzmusiikki avautui kitaransoiton kautta. Herbie Hancockin Cantaloupe Island taisi olla ensimmäinen jazzkappale, jonka opin soittamaan. Seuraavaksi innostuin Dave Brubeckin Take Five, ja Miles Davisin So What -kappaleista. Sitten kovasti iski John Coltrane Giant Stepsillään. Kun jostain musiikista innostuu, niin luonnollisesti haluaa sellaista myös itse soittaa. Ja tästä ajatuksesta lähtikin jazzkitaraoppitunnin etsintä.

Soittotunti

Jazziin usein yhdistetään virtuoosimainen soittotekniikka, improvisaatio, laajennetut soinnut, rikas harmonia ja svengaava rytmi. Jos näiden asioiden opetteluun saattaa mennä koko elinikä, niin on selvää, ettei yhdessä soittotunnissa kovin pitkälle päästä. Kukapa kuitenkaan olisi sen parempi jazz-opintojeni alkuunpanija kuin musiikkipedagogiksi valmistuva, Berklee College of Music oppilaitoksessa Bostonissa jazzia opiskellut Aapo Alinikula.

Ensimmäiseksi opeteltavaksi asiaksi Aapo valitsi jazzbluesin Bb-sävellajissa, josta kävimme läpi kaksikin variaatiota. Kappaleen komppaus tapahtui käyttämällä sointujen perusrunkoa, joka koostui perussävelestä, terssistä ja septimistä (engl. shell-voicing). Strategia soolon improvisointiin oli seuraavanlainen: Käytetään Bb mollipentatonista asteikkoa pohjana, johon lisätään soitettavan soinnun terssi. Toisin sanoen, keskitytään pelkästään siihen, että kyseisen soinnun terssi soitetaan aina soinnun vaihtuessa tahdin alkuun ja muuten soitetaan mollipentatonsta asteikkoa ns. ”autopilotilla”. Tämä strategia oli todella yksinkertainen, nerokas ja toimiva. Pentatonisen asteikon tiluttaminen sai heti uuden ulottuvuuden. Se saattoi jopa hieman kuulostaa jazzilta!

Ensimmäinen miete soittotunnin jälkeen oli, että jazzin soiton alkuun pääsee yllättävänkin helposti. Perusteet ovat melko yksinkertaiset. Monilla on varmasti sellainen mielikuva, että ennen kuin jazzin soittoa voi edes harkita, täytyy osata kaikki mahdollinen musiikinteoria, melodisen ja harmonisen mollin kaikki moodit, sointuarpeggiot ja nelisointukäännökset. Jazz ei itseasiassa olekaan niin paljon sitä mitä soitetaan, vaan miten sitä soitetaan.

Lisätietoa Aapo Alinikulasta

Aapo Alinikula on opiskellut sävellystä ja sovittamista Berklee College of Musicissa Bostonissa, Yhdysvalloissa. Hänen opettajinaan on vuosien varrella toiminut mm. Julian Lage ja Teemu Viinikainen. Yksityisen soitonopetuksen ja keikkamuusikon töiden lisäksi, hän toimii soitonopettajana erinäisissä kouluissa Turussa ja Helsingissä. Yksityiskitaratunnit hän pitää Turussa Kakolanmäen kupeessa tai etäopetuksena. Opetuskielinä suomi, ruotsi tai englanti.

Yhteydenotto: http://aapoalinikula.com/

Palaa Kitaraopettajaa etsimässä -sarjan pääsivulle ja tutustu muihin jaksoihin tästä.

spot_img