Robert F. Kennedyn viimeinen matka – jaettu muisto vie 1960-luvun Yhdysvaltoihin, tiettyyn hetkeen ja paikkaan historiassa, muistuttaen valokuvan asemasta muistojen ja kollektiivisen muistamisen välikappaleena.
Kesäkuun kahdeksantena 1968 juna taittoi matkaa New Yorkista Washingtoniin kuljettaen senaattori Robert F. Kennedyn ruumista. Senaattoria oli ammuttu kolme päivää aiemmin Ambassador-hotellissa Los Angelesissa, ja hän oli kuollut vammoihinsa seuraavana yönä.
Junan määränpää oli Arlingtonin hautausmaa, jonne Robert oli määrä haudata veljensä, niin ikään murhatun presidentti John F. Kennedyn viereen.
Tuhannet ihmiset kerääntyivät rautatien varrelle osoittamaan kunnioitustaan ja jättämään jäähyväiset rakastetulle senaattorille. Junan mukana matkusti Look-lehden valokuvaaja Paul Fusco, joka taltioi Robert F. Kennedyn viimeistä matkaa ja radan varrelle kerääntyneitä ihmisiä.
Vuosikymmeniä myöhemmin hollantilainen kuraattori ja taiteilija Rein Jelle Terpstra kiinnitti huomionsa ihmisiin Fuscon kuvissa: monilla heistä oli kamera käsissään.
Terpstra halusi selvittää mitä ihmiset näkivät ja mitä he olivat kuvanneet. Alkoi kolmivuotinen työ, jonka aikana taiteilija julkaisi ilmoituksia lehdissä ja sosiaalisessa mediassa sekä kiersi rautatien varrella ovelta ovelle. Löytyneistä kotialbumikuvista, muistoista ja kaitafilminauhoista Terpstra uudelleen rakensi muistojunan historiallisen matkan. Yhdistämällä ammattikuvaaja Paul Fuscon ja yksityisten ihmisten kotialbumikuvat, näyttely maalaa kuvan kansaa yhdistäneestä jaetusta surusta.
Vaikka valokuvien ottamisessa ja jakamisessa moni asia on muuttunut sitten 1960-luvun, on valokuvan ainutlaatuinen asema muistelun välikappaleena pysynyt. Näyttely kehottaa pohtimaan tunteiden sosiaalisuutta ja jaettujen muistojen merkitystä. Yhdessä koettu suru voi esimerkiksi antaa mahdollisuuden tuntea surua julkisesti aikana, jona surun kokeminen on usein piilotettu ovien taakse, yksityiseksi.
”Kun mietin Robert Kennedyn elämää, näen hänet mahtavana hahmona. Vaikka olin vain 15-vuotias, kun hänet murhattiin, tiesin meidän menettäneen hyvin tärkeän henkilön maamme kannalta. Siksi kysyin äidiltäni: ”Voimmeko mennä katsomaan hautajaisjunaa?”
– Michael Scott
”Sana levisi, joten kaikki kipusivat kukkulalle radan varteen. Ihmiset olivat sokissa ja halusivat osoittaa kunnioitusta. Halusimme vain olla lähellä. Meillä ei ollut varaa matkustaa Washingtoniin, mutta halusimme jättää hyvästit henkilökohtaisesti.”
– Lynn Bedley
”Juna kulki ohi hyvin hitaasti, hädin tuskin liikkuen. Sivustakatsojat olivat täysin hiljaa junan kulkiessa ohi. Monet tekivät kunniaa, itkivät avoimesti, laittoivat käden sydämelleen ja pitelivät kylttejä. Itkin, kun juna oli mennyt enkä halunnut lähteä.”
– John S. Westefeld
Näyttely on ollut esillä aikaisemmin mm. Modernin taiteen museossa San Franciscossa, Les Rencontres D’Arles festivaalilla Ranskassa, ICP – The International Center of Photography New Yorkissa, Hollannin valokuvamuseossa Rotterdamissa ja Fabra I Coats museossa Barcelonassa.
Lähde Suomen valokuvataiteen museo
