Kolumni: Television jämäohjelmat, Big Brother ja helmiä sioille?

Aiheeseen liittyvää

Jouni Tossavaisen valokuvarunoja esillä Turun näyttelyssä

Turun Kirjan talossa esitellään Jouni Tossavaisen uusia valokuvarunoja huhtikuussa.

Kansainvälinen tanssin päivä herättää Suomen eloon tanssin taian kautta

Kansainvälistä tanssin päivää juhlistetaan ympäri Suomea monipuolisilla esityksillä ja tapahtumilla.

TEOS 2024 -tapahtuma siirtyy toukokuulle ja laajentaa valokuvataiteeseen

TEOS 2024 esittelee yli tuhat nykytaideteosta Helsingissä ja laajentaa tarjontaansa valokuvataiteeseen. Tapahtuma tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden taidekokoelman aloittamiseen tai sen laajentamiseen.

Heather Morrisin uusin kirja Nousevan auringon sisaret kuvaa musiikin voimaa vankileirin olosuhteissa

Heather Morrisin teos Nousevan auringon sisaret ammentaa toimintansa toisen maailmansodan japanilaiselta vankileiriltä, missä musiikki loi toivoa.

Monipuolista taidetta Helsingin juhlaviikoilla: Tanssia, klassikot ja basson voimaa

Monitaiteelliset Helsingin juhlaviikot esittelevät Akram Khanin tanssiteoksen ja Esa-Pekka Salosen johtaman sinfoniaorkesterin.

Jaa somessa

Päätoimittaja Mike Van Dolan kolumni, syyskuu 2021

Joku voisi sanoa, että olen tarkka ajankäytöstäni. Faktojen valossa se saattaa pitää paikkaansa, mutta minulle se on tiedostomatonta maaperää. Tämä saattaa johtua muunmuassa siitä, että en ole katsonut televisiosarjoja enää moniin vuosiin. Käsitykseni mukaan TV on tehokas aikasyöppö. Ylen aamu-TV saattaa tuoda aamun tietokonetuokiolle mukavaa taustalöpinää, mutta taustamöly onkin ainoa asia, johon TV-lähetyksiä pääasiassa enää käytän. TV:llä tarkoitan myös palveluita, kuten Netflix, joissa minulla ei ikinä ole ollut edes tiliä.

”Olen villien sattumien kautta onnistunut vieroittamaan itseni kaikesta siitä päätä turruttavasta tauhkasta, massoja kosiskelevasta roskaviihteestä, joka tuo jokaisella kerralla oksennuksen maun kurkkuuni sille altistuessani.”

Syy miksi en katso näitä ohjelmia ei ole kuitenkaan fundamentaalinen. En koe olevani muiden yläpuolella joidenkin korkealle asetettujen laatustandardien tai taidepuritanismin takia. Syy on se, että mielestäni kyseisestä luukusta tulevat ohjelmat, erityisesti fiktio, on nykyään äärimmäisen tylsää. Tosielämä ja oma mielikuvitukseni pystyvät tarjoamaan huomattavasti mehukkaampaa viihdykettä kuin mitä ”sieltä” tulee.

Tai ehkä kyse onkin juuri siitä, että olen villien sattumien kautta onnistunut vieroittamaan itseni kaikesta siitä päätä turruttavasta tauhkasta, massoja kosiskelevasta roskaviihteestä, joka tuo jokaisella kerralla oksennuksen maun kurkkuuni sille altistuessani.

Et ole varmaankaan voinut välttyä ohjelmalta nimeltä Big Brother. Siis sen reality-tv-ohjelman, jota teeveesarjojen hevikuluttajatkin jo halveksuvat. Minäkin halveksuin sitä muiden mukana. Siitä huolimatta, että en ollut edes katsonut yhtään kyseisen formaatin lähetystä olin automaattisesti tuominnut sen äärimmäiseksi kuonaksi. Täytyy myöntää, että tässä on kyseessä sama logiikka, jota käytän kaikkien nykyisten viihde-TV-sarjojen tuomitsemiseen. Mutta vähät siitä.

Sitten tein sen.

Vedin kertoheitolla arvojani vastapalloon. Hankin itselleni Big Brother 24/7 -paketin. Avasin nettilähetyksen ja aloin syvällisesti seuraamaan ohjelman tapahtumia lähes tieteelliset standardit täyttävällä tarkkuudella. Odotukseni olivat nollissa, mutta halusin hankkia ensikäden tietoa asiasta, johon minulla oli erittäin vahva negatiivinen suhtautuminen.

Asetin itseni naurunpurskahdusten alaiseksi tuttavieni silmissä. Mutta vähät siitä.

He eivät ymmärtäneet logiikkaani, vaikka en sitä heille toisaalta avannutkaan. Katsominen ei tuntunut lainkaan pahalta. Hetken kuluttua olin jo tutustunut BB-talon asukkeihin ulkonäön perusteella. Luonut päässäni stereotypioita ja arvotuksia, asioita joita pyrin elävässä elämässä muuten vahvasti välttämään. Asukkaat olivat itsekin vieraita toisilleen.

Seurasin kuinka osallistujat tappoivat aikaa, jauhoivat paskaa ja suorittivat kaiken mainossijoittelun seassa kohtalaisella mielikuvituksella laadittuja tehtäviä. Yllätyin nauttivani kenties mielestäni hömppäviihteen pahimmasta muodosta – tuntemattomien ihmisten yrityksestä kuluttaa omaa aikaansa vain kuluttamisen takia. Suurin keskustelujen aihe oli ihmissuhteet ja niiden pintapuolinen ilmeneminen.

Mutta hiljalleen aloin lämmetä.

Aloin analysoimaan mielessäni ihmisten välisiä suhteita toisiinsa sekä talossa asuvia erilaisia persoonallisuuksia. Mitä enemmän tietooni kertyi tietoa yksittäisestä henkilöstä, sitä tutummalta ja mielenkiintoisemmalta kyseinen ihminen alkoi vaikuttaa.

Asukkaat kulkevat talossa normaalioloissa vapaasti ja muodostavat pieniä keskusteluryhmiä. Näissä ryhmissä vaihdetaan ajatuksia ja aletaan sympatisoida sen jäseniä. Big Brotherin kameroiden takana toimiva ohjaaja myös nostaa esiin sieltä täältä yksittäisten henkilöiden ilmeistä, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa käsillä olevista sosiaalisista kiemuroista. Huomautettakoon, että tässä kohtaa minua alkoikin ihmetyttää se ammattitaito, jolla ohjaaja näihin tilanteisiin kykenee reagoimaan.

Ryhmädynamiikan muodostuminen ja henkilöiden väliset kemiat alkoivat nousta esiin jo muutamia päiviä ohjelmaa seurattuani. Viikon päästä olin rakentanut mielessäni jo varsin selkeän kartan siitä, minkälaisen symbioosin BB-talon asukkaat muodostavat.

”Ota nämä kaikki asiat tarkkailuun ja seuraa tunnista, päivästä toiseen seoksen porisemista Erlenmeyer-pullossa. Huomaat, että seoksesta haihtuu kaikki pinnallisuus ja se tiivistyy poistuen liebigjäähdytintä pitkin trappiin. Jaa, kuka sen tisleen juo?”

Kuten mainittu, asukkaat suorittavat välillä lapselliseltakin tuntuvia tehtäviä. Asukkaiden heittäytyminen tehtäviin vaihtelee erinäisistä syistä, joista välttämättä suurin ei ole tehtävästä saatava palkinto, mikäli sitä edes on etukäteen ilmoitettu. Tehtävät ovat melko usein jonkinlaisia roolileikkejä. Astuessaan näihin rooleihin ryhmädynamiikka sekoittuu jälleen, vaikka roolisuoritukset heittäytymisen osalta vaihtelevatkin.

Roolileikeissä syntyy uusia sosiaalisia rakenteita, jotka värittävät ihmissuhteita vielä tehtävän päätyttyäkin. Asukkaat tilittävät välillä tuntojaan päiväkirjahuoneessa, mutta sitä ei näytetä live-striimissä. En ole vaivautunut ja toisaalta halunnutkaan mennä seuraamaan näitä tilityksiä verkkosivuilta tai perinteisestä TV:stä, jota en kerratakseni edelleenkään katso. Elän sitä asukkaiden virallista BB-elämää niillä tiedoilla, joita talon julkisten osien tapahtumista on saatavilla.

Huomaan ohjelmasta muodostuneen minulle tärkeän. Ehkä se on juuri se siihen sisäänrakennettu koukuttavuus? Niin varmaankin. Mutta en osannut arvata, että se koukku olisi näin korkealla. Ulkomaailmasta suljetun kommuunin ihmiskoe, ryhmädynamiikan analysoinnin harjoitusalue, kompleksisten ihmissuhteiden muodostuminen ja verbaalisen sekä non-verbaalisen viestinnän vaikutus tähän kaikkeen. Sekä se taito, jolla samaan formaattiin on saatu mahdutettua maksimaalinen määrä tuotesijoittelua, jota tuotteisiin liittyvät tehtävät täyteläisesti tukevat. En silti aio käydä ostamassa välipalojani Ärrältä.

Ota nämä kaikki asiat tarkkailuun ja seuraa tunnista, päivästä toiseen seoksen porisemista Erlenmeyer-pullossa. Huomaat, että seoksesta haihtuu kaikki pinnallisuus ja se tiivistyy poistuen liebigjäähdytintä pitkin trappiin. Jaa, kuka sen tisleen juo? Ehkä sama henkilö joka juo päivittäin töllöä kuolatessaankin jo korillisen kaljaa.

”Taide koostuu elementtien tarkoituksellisellisen järjestelyn tuloksista ja prosesseista, joilla pyritään vaikuttamaan tunteisiin tai ajatteluun subjektiivisella tasolla.” -Wikipedia

Havaitsemani seikat nostavat Big Brother 24/7 -lähetyksen ehdottomasti tuntemieni TV-sarjojen kärkikastiin. Oma lukunsa ovat vielä julkkis-BB:t huomioiden henkilön julkisuuteen ehkä kovallakin vaivalla luoman kuvan saamat säröt, illuusion rapistuessa arkipäivän kommuunielämää kellonympäri valvovien kameroiden alla.

Mitä tarkemmin BB:tä seuraan, sitä enemmän altistun näille tunnereaktioille. Tarkoituksenmukaisesta järjestelystä vastaa ohjelmaa suunnittelevat tahot, joskaan satunnaisuuden vaikutusta ei tästä kokeesta voida mitenkään poissulkea. Sanoisinkin, että taidetta tässä asetelmassa edustaa itse ohjelmaformaatti. Se on se ihmisen luoma algoritmi, joka tuottaa tuloksenaan tämän koko hermoimpulsseista sähisevän sosiaalisen dynamiikan verkoston. Sen verkoston metamorfoosi lienee se koukuttavin tekijä, miksi kyseinen sarja on saavuttanut huippusuosion.

Miksi ihmeessä tätä ohjelmaa halveksutaan?

Mieti sitä! Itse julistan Big Brother 24/7 -reality-tv-sarjan mieltäkutkuttavan kiehtovaksi taide-elämykseksi.

– Mike Van Dola

spot_img