Emperor – Wrath of the Tyrant (1992)

Aiheeseen liittyvää

Nemi: Onni onnettomuudessa

Norjalaisen Lise Myhren piirtämän Nemi -sarjakuva-albumin lukeminen pitkän tauon jälkeen on todellakin kuin törmäisi vanhaan hyvään ystävään.

EDDIE & THE HOT RODS: Why Should I Care / A Million Miles Away (Hiljaiset Levyt HIKS-086) 7″ 2023

Eddie & co on tehnyt toisen sinkkunsa Hiljaisille Levyille. A-puoli on loistava, alunperin Pete The Meat & The Boysin biisi, joka on alunperin sen toimesta levytetty jo 1978, mutta julkaistiin vasta kuluvalla vuosituhannella.

TV SMITH: Generation Y (Hiljaiset Levyt HIKI-073) 2022

TV Smith on suomalaisille jo aika tuttu, ainakin tietyissä piireissä. Mieshän on keikkaillut täällä lukemattomia kertoja yksinään tai vaikkapa Punk Lurex OK:n kanssa, jonka kanssa teki myös EP:n.

Ahven-yhtyeen paluu

Toimitustamme lähestyi Ahven-yhtye, joka on tehnyt paluun 2021 noin viidentoista vuoden tauon jälkeen. Yhtyeen kokoonpano ja roolit ovat edelleen samat kuin ensimmäisen tulemisen (1999-2005) aikaan.

Jaa somessa

Tällainen nosto tällä kertaa hyvistä levyistä. Joskus on mielenkiintoista kuunnella black metallin klassikoita. Emperorin yhteydessä aina ensimmäisinä ovat esillä levyt In the Nightside Eclipse ja Anthems to the Welkin at Dusk. Omalla kohdallani siitä eteenpäin orkesterin tuotanto on ollut tunnelmaltaan löysää musiikkia. Erittäin taidokkaasti soitettua toki. Kuitenkin tämä eka kunnon julkaisu on täyspitkä levy tai (hieman koomisesti) samaan aikaan monen mielestä demo. Hankala tästä vääntää, mutta itselleni tämä on Emperorin ensimmäinen kunnon pitkäsoitto.

Wrath of the Tyrantin avaava Ancient Queen on heittämällä Emperorin parhaita kappaleita. Koko levyä hallitsee todella mystinen ja omalla tavallaan brutaali, sekä alkukantainen äänimaailma. Tätä korostaa heti alkuun erityisesti uhkaavan tuntuinen omituinen intro. Mutta tämän ja muun myötä mielestäni koko homma on todella harkittu ja toimiva kokonaisuus. Biisit ovat riffipainotteista runttaamista verrattuna pitkiin tunnelmavetoihin, joita parilla jälkeisellä levyllä on ollut. Tämä tekeekin Wrath of the Tyrantista bändin muuhun tuotantoon verraten sangen omaperäisen platan ja koko julkaisu on todella ainutlaatuinen koko mustan metallin skenessä mielestäni.

My Empire’s Doom muuttui myöhemmin Beyond the Vast Forestin kaltaiseksi klassikoksi ja Night of the Graveless Souls on niitä harvoja keikoillakin kuultuja kappaleita itse nimibiisin lisäksi levyltä. Lord of the Storms on puolestaan ihan saatanan väkivaltainen kappale. Eli jos sarjassamme pitäisi esitellä vanhaa toisen aallon rujoa black metallia, tämä jälkimmäinen olisi yksi niistä biiseistä, joita vetäisin ekana hihasta.

Wrath of the Tyrant on todella alkeellinen tietyssä mielessä ja helvetin raakaa materiaalia. Hauska paradoksi hyvällä tavalla tähän kaikkeen on se, että koko meno on äärimmäisen tunnelmallista kuitenkin. Kollegani Kim Strömsholm mainitsi tuoreen liveraportin yhteydessä Emperorin nykyisen ”yliopistonäppäilyn”. Tässä ollaan todella kaukana siitä ja nimenomaan ”positiivisella” tavalla.

En kyllä tiedä montaa kaveria, joka nostaisi Wrath of the Tyrantin Emperorin parhaaksi levyksi. Sen verran voin itse mainita, että lähellä ollaan. Täyden kympin albumi tämä on kuitenkin, johon mielellään palaa aina uudelleen. Varsinkin kun muovinen nykymetalli alkaa keljuttamaan.

– K. Leijala

spot_img