Emperor – Wrath of the Tyrant (1992)

Aiheeseen liittyvää

Viikon Kovin Biisi: VKB 18/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Tapio Kujala valittu Taideyliopiston vararehtoriksi

Tapio Kujala valittiin Taideyliopiston koulutuksesta vastaavaksi vararehtoriksi. Valinnassa korostettiin hänen johtamiskokemustaan ja laajoja verkostoja.

Teurastamon kesä tarjoilee monipuolista ohjelmaa Helsingissä

Teurastamon kesä täyttyy moninaisista tapahtumista Helsingin sydämessä, joista nauttivat kaikenikäiset kaupunkilaiset.

Laozi ja tekemättömyyden filosofia syntytaolaisuuden sydämessä

TaoLinin syväluotaava teos, Laozi ja tekemättömyyden taito, avaa ovia kiinalaisen ajattelun ja taolaisuuden maailmaan.

Visuaalisen taiteen kehityshanke Vauhdittamo aloittaa Vaasassa

Suomen Kulttuurirahaston visuaaliseen taiteeseen keskittyvä Vauhdittamo-hanke starttaa Vaasassa sparraten pohjalaisia taiteilijoita ja tarjoten yleisöluentoja.

Jaa somessa

Tällainen nosto tällä kertaa hyvistä levyistä. Joskus on mielenkiintoista kuunnella black metallin klassikoita. Emperorin yhteydessä aina ensimmäisinä ovat esillä levyt In the Nightside Eclipse ja Anthems to the Welkin at Dusk. Omalla kohdallani siitä eteenpäin orkesterin tuotanto on ollut tunnelmaltaan löysää musiikkia. Erittäin taidokkaasti soitettua toki. Kuitenkin tämä eka kunnon julkaisu on täyspitkä levy tai (hieman koomisesti) samaan aikaan monen mielestä demo. Hankala tästä vääntää, mutta itselleni tämä on Emperorin ensimmäinen kunnon pitkäsoitto.

Wrath of the Tyrantin avaava Ancient Queen on heittämällä Emperorin parhaita kappaleita. Koko levyä hallitsee todella mystinen ja omalla tavallaan brutaali, sekä alkukantainen äänimaailma. Tätä korostaa heti alkuun erityisesti uhkaavan tuntuinen omituinen intro. Mutta tämän ja muun myötä mielestäni koko homma on todella harkittu ja toimiva kokonaisuus. Biisit ovat riffipainotteista runttaamista verrattuna pitkiin tunnelmavetoihin, joita parilla jälkeisellä levyllä on ollut. Tämä tekeekin Wrath of the Tyrantista bändin muuhun tuotantoon verraten sangen omaperäisen platan ja koko julkaisu on todella ainutlaatuinen koko mustan metallin skenessä mielestäni.

My Empire’s Doom muuttui myöhemmin Beyond the Vast Forestin kaltaiseksi klassikoksi ja Night of the Graveless Souls on niitä harvoja keikoillakin kuultuja kappaleita itse nimibiisin lisäksi levyltä. Lord of the Storms on puolestaan ihan saatanan väkivaltainen kappale. Eli jos sarjassamme pitäisi esitellä vanhaa toisen aallon rujoa black metallia, tämä jälkimmäinen olisi yksi niistä biiseistä, joita vetäisin ekana hihasta.

Wrath of the Tyrant on todella alkeellinen tietyssä mielessä ja helvetin raakaa materiaalia. Hauska paradoksi hyvällä tavalla tähän kaikkeen on se, että koko meno on äärimmäisen tunnelmallista kuitenkin. Kollegani Kim Strömsholm mainitsi tuoreen liveraportin yhteydessä Emperorin nykyisen ”yliopistonäppäilyn”. Tässä ollaan todella kaukana siitä ja nimenomaan ”positiivisella” tavalla.

En kyllä tiedä montaa kaveria, joka nostaisi Wrath of the Tyrantin Emperorin parhaaksi levyksi. Sen verran voin itse mainita, että lähellä ollaan. Täyden kympin albumi tämä on kuitenkin, johon mielellään palaa aina uudelleen. Varsinkin kun muovinen nykymetalli alkaa keljuttamaan.

– K. Leijala

spot_img