Last days here – Pentagram-solistin selviytymistaistelu

Aiheeseen liittyvää

Pääsiäisen Sleaze On the Loose -tapahtuma juhlii katurockin ylösnousemusta

Kolmen rockbändin kopla valtaa Bar Loosen lavan Helsingissä, kun...

Small Potatoes Club 13.-14.3.2025

Koreografi Linda Kuhan Small Potatoes Club on nykytanssiteos Tampereen Konservatorion tanssijankoulutuksen opiskelijoille. Esitys yhdistää tanssia, juttelua ja Empathin tummanpuhuvaa ambientia. 

JJ Pinestone tarjoilee vaarallisen korkeaoktaanista hardrockia

Rehellisen hardrockin lipunkantaja JJ Pinestone tarjoilee joulukuussa julkaistulla Break...

If Anything, Suspicious & Aleksi Myllykoski – Aleatoric Psychoacoustic Frequencies (Signature Dark 2025)

Käsillä on albumi-kollaboraatio, jota kukaan ei osannut odottaa. Andérs Friden (In Flames) ja Aleksi Myllykoski (RinneRadio) löivät hynttyyt yhteen lukuisten vierailevien instrumentalistien kanssa ja loivat upean sinemaattisen levyn, jossa voi kuulla viitteitä jazzista, ambientista, postrockista ja downtemposta.

Uno Technopuro – 27 020 (Luminal rec. 2025)

Iskevimmän kotimaisen teknoartistin tittelin omaavan artistin debyytti-albumi tarjoilee näkökulmia tuottajan mehevään analogiseen äänimaisemaan.

Jaa somessa

AppleTV:n syvälleluotaava dokumentti kertoo Pentagram-solistin Bobby Lieblingin voimallisesta kamppailusta crack-kokaiinin loukusta takaisin lavoille ystävien ja vanhempien tukemana.

Vaikka alussa näytetään inhorealistista kuvaa vanhempien kellarissa asutavasta Bobbysta, ja vaikka hänen käsivarsissaan on valtavat avohaavat, liikkuminen spastiststa – dokkari ei ole mitään sosiaalipornoa. Oikeastaan pääosassa ovat hänen väsymättömät auttajansa. Pienlevy-yhtiön innokas tuottaja ja Pentagramfani, jäljelle jääneet ystävät, perhe, tyttöystävä ja tuleva vaimo. Kaikki yrittävät auttaa parhaansa mukaan viemällä sairaalaan, maksamalla vankilatakuut, se on liikuttavaa.

Last days here

Bobby itse ei ole paha vaan sympaattinen ihminen, mutta täysin piittamaton ja vastuuton. Comebackin ensimmäisen keikan jälkeen hän on rakastettava ja kiittää kaikkia tukemisesta uudestaan ja uudestaan. Myös tuvantäyteistä yleisöä.

Pentagramin doom on minulle jokseenkin tuntematonta, joten leffan päätyttyä otin Pentagramkuurin. Dokumentissa nähtävät harvat livenäytteet kertovat bändistä, jossa manaavasti huutavan solistin taustalla soi häkellyttävän vetoavia pakanallisia riffejä. Pelkästään tritonukseen ei luoteta vaan monimuotoinen ja toisaalta yksinkertainen riffittely vie ajatukset Sabbathin Vol Neloseen jossa mielestäni parhaat riffit.

Kun ystävät ovat käyttäneet Bobbya sairaalassa ja maksaneet ulos vankilasta, hän alkaa toipua. Yksi kohokohdista on ensimmäiset treenit uudella bändillä. Langanlaiha mutisevava hentoääninen Bobby aloittaa laulun ja se on vaikuttavaa. Uusi bändi kunnioittaa Pentagramperinteitä taitavasti.

Fani ja levylafkan omistaja sopii comeback-keikan New Yorkin legendaariselle Bowerylle. Alkaa jännitys. Selviääkö Bobby?

2001 vanha bändi hajosi kun Bobby teki ns. Jimmorrisonit. Lauloi kaksi viimeistä biisiä ja konttaili lavalla. Jännitys kasvaa ja kasvaa. Onko kaikesta huolenpidosta ollut apua? Bobby ja bändi vetävät upean keikan ja tukijat ovat kyyneleissä.
Luulin, että kuolo koittaisi lopussa, mutta käykin toisin. Hän tapasi tulevan vaimonsa ja lisäystä tuli perheeseen.

Hän veti upeaa keikkaa vielä 2023 Wackenissa.

Dokumenttielokuva on muistutus, miten crack syö ihmistä, vie mielenterveyden, fyysisen terveyden ja kaiken sisäisen voiman yksilöstä, mutta vielä enemmän se on kaunis kuvaus siitä, miten ystäväjoukko kannustaa ja yrittää ja saa ihmisen jaloilleen.

-Petri Viitala

spot_img