Tutkimuksista tiedetään, että musiikkiharrastus lisää kielellisiä taitoja ja vaikuttaa puheäänten käsittelyyn aivoissa. Uuden tutkimuksen mukaan käy myös toisinpäin eli vieraan kielen oppiminen voi vaikuttaa musiikin käsittelyyn aivoissa.
Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan tutkimusjohtaja Mari Tervaniemi selvitti yhteistyössä BNU:n (Beijing Normal University) ja Turun yliopiston tutkijoiden kanssa kielenoppimisen ja musiikin käsittelyn yhteyttä aivoissa kiinalaisilla 8–11 -vuotiailla alakoululaisilla seuraamalla musiikkikerhoon ja englannin kielen kerhoon osallistuvia lapsia lukuvuoden ajan. Lapsilta mitattiin äänten käsittelyn aivovasteita ennen kerhoa ja kerhon jälkeen. Tervaniemi vertasi tuloksia niiden lasten tuloksiin, jotka osallistuivat muihin kuin näihin kahteen kerhoon.
– Tulokset osoittivat, että sekä musiikki- että kielikerholla oli vaikutuksia äänten aivokäsittelyyn, Tervaniemi kertoo.
Oppimistulokset laajenevat kielen oppimisesta musiikkiin
Yllättävästi englannin kielen kerhoon osallistuminen tehosti musiikillisten äänten prosessointia erityisesti äänenkorkeuden käsittelyyn liittyen.
– Löydös selittyy mahdollisesti lasten kielitaustalla, sillä tonaalisen kiinan kielen ymmärtäminen perustuu pitkälti äänen korkeuden havaintoon ja siten osallistujilla oli mahdollisesti valmius nimenomaan sen hyödyntämiseen uutta opittaessa. Siksi kielikerhoon osallistuminen helpotti lasten varhaisia kuuloon liittyviä aivoprosesseja musiikkikerhoa enemmän.
Tervaniemen mukaan tulokset tukevat musiikillisten ja kielellisten aivotoimintojen läheistä yhteistoimintaa kehittyvissä aivoissa. Sekä musiikki että kielenoppiminen moduloivat kuuloa. Aikaisemmissa tutkimuksissa ei kuitenkaan ole systemaattisesti tutkittu, tuottavatko ne samanlaisia vai erilaisia tuloksia kouluikäisten kehittyvissä aivoissa.
EEG-menetelmällä tutkittuja lapsia oli kerhovuoden aluksi 120. Heistä yli 80 osallistui EEG-tutkimukseen myös kerhovuoden jälkeen.
Musiikkikerhossa lapset pääsivät laulamaan paljon: heille opetettiin sekä ”do-re-mi” -käsimerkeistä että nuoteista laulamista. Kielikerhossa painotettiin puhutun ja kirjoitetun englannin kielen yhdistämistä eli samanaikaista oppimista. Kiinalaisten pitää uuden kielen lisäksi tuolloin oppia myös äidinkielestään poikkeava kirjainjärjestelmä. Kerhoja pidettiin lukuvuoden ajan kaksi kertaa viikossa koulupäivän jälkeen koulun tiloissa tunti kerrallaan. Kerhoissa oli paikalla kerralla noin 20 lasta ja kaksi opettajaa.
– Lapset pitivät kovasti molemmista kerhoista, niiden sisältö oli toiminnallista ja ne tukivat monin tavoin lasten ja opettajan vuorovaikutusta, kertoo professori Sha Tao, joka johti tutkimusta BNU:ssa.
