Rautalanka
Harvassa musiikinlajissa on niin vahvaa suomalaiskansallista kaikua, kuin rautalankamusiikissa. Se on mollivoittoista ja surumielistä, yksinkertaista ja tyylikästä instrumentaalimusiikkia, jossa paino on soittotekniikan sijaan melodioissa. Vaikka ensimmäinen sähkökitaravillitys ja rautalangan kultakausi elettiin lyhyesti Suomessa 60 -luvulla, yhä sen hiillokset jossain vielä kytevät. Nykypäivän nimistä ensimmäisenä mieleen tulee Esa Pulliainen tai Viikate, joiden soitossa rautalangan vaikutteet ovat selvästi kuuluvilla.
Onko rautalankakitara pelkästään vibrakammella ja nauhakaiulla höystetty soundi, jolla vanhoja kansansävelmiä soitetaan instrumentaalisovituksina vai onko se kenties jotain enemmän?
Tähän kysymykseen yritämme tänään löytää vastauksen.
Soittotunnilla varmentui, että kitaransoitto rautalankamusiikissa on melko yksinkertaista, mutta sitäkin tyylikkäämpää. Soundilla todellakin on suuri merkitys. Nauhakaiku (tape-delay), kappaleen tempoon sopivilla säädöillä, lienee tärkein efekti oikean soundin luomiseen, mutta myös kompressori, chorus ja tremolo puolustavat paikkaansa pedaalilaudassa. Soittotekniikassa suositaan sävelten liuttamista ja vibrakampea, bluesvenytysten sijaan. Sävelasteikoista suositaan luonnollista mollia.
Koska rautalanka on niin pelkistettyä, joutuu siinä oikeasti keskittymään äänen tuottamiseen ja melodian soittamiseen. Ei siis kannata mennä siitä missä aita on matalin. Se on makuasia, onko rautalankamusiikki hyvää vai huonoa, mutta se ei ainakaan ole niin helppoa kuin voisi kuvitella.
Lisätietoa soitonopettaja Juhani Mistolasta
Juhani Mistola on pitkänlinjan rokkari ja musiikkitieteen maisteri, joka TSL Turku yhdistyksen kitara- ja ukuleleopetuksen lisäksi antaa yksityistunteja soitonopetuksessa. Opettamisen lisäksi hän soittaa yhtyeissä kuten Luuvitonen ja Rendez-Vous. Yhteyden häneen saa puhelimen, sosiaalisen median ja pikaviestimien lisäksi vaikka hihasta vetämällä keikkojen yhteydessä.
– K. Kallio
