Tales Under The Oak – Swamp Kingdom

Aiheeseen liittyvää

PLASTIC TEARS: Motorhome

Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.

Taina Niemelle Savonia-palkintoehdokkuus!

Taina Niemi on saanut Savonia-palkintoehdokkuuden koukuttavalla esikoisromaanillaan Ämpärikesä. Teos käsittelee nuoruuden haasteita ja on täynnä toivoa.

Tero Saarinen Companyn tiedotustilaisuuteen kutsu: Uusi kantaesitys ja muutoksia tiedossa

Tero Saarinen Companyn uusi kantaesitys ja ulkomaanvierailut esittelyssä tiedotustilaisuudessa Kaapelitehtaalla.

Taapelitaivas voitti Toisinkoinen-palkinnon

Anu Kolmonen voitti Toisinkoinen-palkinnon romaanilla Taapelitaivas, joka käsittelee elämää syrjäytyneenä maaseudulla.

Squarepusher – Dostrotime (Warp 2024)

IDM- ja braindance-genrejen yksi pioneereista Squarepusher on työstänyt korona lockdownien aikana Dostrotime-albumiaan meidän kaikkien onneksi.

Jaa somessa

Tales Under the Oak on erityisen sympaattisella tavalla erikoinen artisti Berliinistä. En tarkalleen muista mistä internetin pusikosta ja rämeestä tämä Swamp Kingdomiksi (2022) ristitty platta ilmaantui yhtäkkiä soittoon viime vuoden aikana. Kuitenkin huomaamattani olen kuunnellut tätä levyä erittäin paljon.

Siinä missä dungeon synthiä ja dark ambientia tekevät kollegat menevät usein melko synkissä tunnelmissa, Tales Under the Oakilla on jopa leppoisa meininki välillä. Lisäksi maestro kaiken takana on luonut todellakin aivan oman maailmansa, jonka teema liikkuu jonkinlaisen rämeellä asuvan mystisen sammakkoyhteiskunnan historian ympärillä. Kyllä, luit aivan oikein!

Sinänsä tämän käsittääkseni yhden hengen poppoon musiikki on pääasiassa tarttuvia, toistuvia ja aika jännittäviä melodioita. Mukana on myös hauskoja soundeja, sekä perinteistä syntikkamattoa taustalla. Eli pyörää ei olla keksimässä ihan uudelleen. Kuitenkin kaukana ovat siis tummat rauniot ja hautaholvit!

Suovelhon hovissa

Omaperäisestä menosta on hyvänä esimerkkinä kappale Secret of the Mushroom Wizard. Se on nimensä arvoinen, kuulostaa vekkulilta ja osuu siihen ihmeelliseen mytologiaan, jota säveltäjä on havitellut näin kuulijan näkökulmasta. Esimerkiksi juuri edellä mainitusta tuotoksesta tulee hauskat mielikuvat sammakkoporukasta käyttämässä perkussioina sieniä sun muuta.

Tai sitten olen seonnut lopullisesti.

Lisäksi kyse ei ole mistään LSD-progeiluista, vaikka parin biisin nimen perusteella ja varsinaisesta albumikuvituksesta voisi näin päätellä.

Sangen omalaatuisen musakokemuksen lisäksi mukaan mahtuu myös hieman perinteisempää genremeininkiä: Esimerkiksi viimeinen osio May His Reign Be Eternal alkaa jo liikkua Burzumin tiettyjen ambientfiilistelyjen kaltaisissa melankoliasfääreissä ja muistuttaa muista alan artisteista.

Lopulta tämä on vain yksi kuvaus Tales Under the Oakin yleisestä meiningistä. Seuraavalla levyllä The Toad Folk (2022) on jo puheosioita, mitkä vievät tarinatuokioita ihan konkreettisemmin eteenpäin. Näillä aiemmilla julkaisuilla, kuten tällä ja vuonna 2021 ilmestyneellä The Toad Kingillä kuitenkin jätetään hieman enemmän asioita kuuntelijan oman mielikuvituksen varaan.

Yleisesti sammakkoherramme julkaisutahti on ollut hurja, mutta toivottavasti laadullisesti meno on yhtä mielenkiintoista jatkossakin.

Sen esimerkiksi näin omaperäiselle levylle soisi, sillä tämähän on täyttä suovelhomusiikkia!

K. Leijala

spot_img