Innermost (2022) on Hate Forestin kuudes täysimittainen albumi. Tämä ukrainalainen mustaa metallia soittava kulttiyhtye käytännössä koostuu Roman Saenkosta, joka on paremmin tunnettu samasta maasta kotoisin olevasta Drudkhista.
Hate Forest ehti olla vuodet 1995-2004 aktiivisena, kunnes jäi telakalle yli vuosikymmeneksi. Kuitenkin pari vuotta sitten bändi teki väkevän paluun monien yllätykseksi Hour of the Centaur -pitkäsoitolla. Tämän Roman Saenkon projektin ympärillä leijuu vieläkin mystinen usva, sillä haastatteluja tai promokuvia ei ole tainnut ilmestyä vieläkään minnekkään.
Tämä tuokin mielenkiintoisen aspektin Hate Forestin ns. julkisuuskuvaan, sillä edellä mainittu mediapimento herättää mieleen ajat, jolloin black metal tuntui aidosti todella mystiseltä ja vaaralliselta. Nykyään lehdistön välttely haastatteluiden ja promoamisen suhteen olisi lähinnä kaupallinen itsemurha usealle orkesterille.
Innermost on taattua rujoa black metallia ja heti ensimmäisessä kappaleessa Those Who Howl Inside the Snowstorm tehdään selväksi mikä on homman nimi. Kieli-instrumenttien soundit ovat sopivan väkivaltaiset ja primitiiviset, sekä kokonaisuudessaan soitanto yltyy välillä melko massiiviseksi äänivalliksi. Rumpalointi on suurimman osan ajasta todella suoraviivaista, muttei kuitenkaan mene turhan monotoniseksi. Aiemmilla julkaisuilla on käytetty mm. rumpukonetta, mutta meininki kuulostaa sen verran orgaaniselta, että asialla voi olla ihan elävä olento tällä kertaa.
Olkoon miten tahansa, niin homma toimii kuitenkin kaikin puolin oikein hyvin. Lisäksi hurjasta vauhdista huolimatta levyltä löytyy myös akustista kitarointia luomaan tunnelmaa ja muutamia hitaampia osia. Erityismainintana yhtenä Hate Forestin valttina ja erona muista genretovereista ovat vokaalit. Ne muistuttavat pitkälti death metallista tuttua ulosantia, vaikka perinteisempääkin vihaista rienausta Saenkon äänihuulista lähtee urakalla.
Oma suosikkini tältä 35 minuutin sopivan mittaiselta julkaisulta on nimihirviö By Full Moon’s Light Alone the Steppe Throne Can Be Seen, joka parhaimmillaan vyöryy päälle kuin panssaridivisioona. Mainitsemisen arvoiset ovat myös edellä mainittu avausraita ja puolivälistä löytyvä Temple of the Great Eternal Night. Kauttaaltaan levyltä ei pahemmin löydy yhtään tylsää hetkeä ja se on omissa kirjoissani ehdottomasti yksi vuoden 2022 väkevimmistä metalliäänitteistä.
Kun ottaa huomioon Ukrainan tilanteen kuluneen vuoden aikana ja tällä hetkellä, on melkoinen ihme että Innermost ylipäätään ilmestyi. Toivottavasti maailmantilanne on jossain vaiheessa tulevaisuutta sellainen, että saamme käsiimme lisää Hate Forestin tuotoksia.
– K.Leijala
