Gruthin uusin drone-albumi on jaettu napakasti kahteen osioon Act I: Unwanted Effects ja Act II: The Night of the Iguana. Äänikollaasit ovat artistille tuttuun tapaan n. 22 minuuttisia sinemaattisia epookkeja. Levyn julkaisijana toimii Temporize.
Levy alkaa hieman eteerisistä, unenomaisen ambientin kaltaisissa maisemissa, mutta kuuntelija saa todella nopeasti muistutuksen Gruthin taipumuksesta herätellä noisella ja jopa black-metalliin viittaavilla soundeilla. Jos matkataan yöllisissä ja unenkaltaisissa mielikuvissa, niin Act I on enemmän ahdistavan painajaisen valtakuntaa. Act I:n loppuminuutit ovat todella hypnoottista puhdasta saturoitua dronea, mikä tuo pienen helpotuksen painajaisista.
Act II päästää albumin kertoja-äänen jo hieman rauhoittumaan shamanistiseen välitilaan, tai sitten kosteasti vietetyn viikonlopun jälkeisiin käärmeiden öihin, näkökulmasta riippuen. Dronet ovat yhä väkeviä, mutta eivät niin repiviä kuin levyn alussa. Viitteitä on pienistä kepeämmistä egosta otteen irrottavista sävyistä, mutta mitään jooga-ambientiahan tämä ei kyllä ole missään vaiheessa. Itselle levyn ehdoton huippukohta on Act II: Hypnagogic Delusion, missä shamaani lyö jo rytmiä ja kurkkulaulanta kuljettaa sielukehon syvemmälle arkkityyppien maailmaan.
Levy on todella monipuolinen katsaus ahdistukseen ja erilaisiin mielen tiloihin. Haastava kokonaisuus, mutta äänistä on löydettävissä elokuvamainen tarina, joka palkitsee matkaan lähtevän kuuntelijan lukuisten tunnetilojen ja katarttisen kokemuksen muodossa.
Raita, joka tekee erityisen vaikutuksen: Act II – Hypnagogic Delusions
Mikko Ihalainen
