Eipä näistä ole muutamaan vuoteen, ainakaan levyllä, mitään kuulunutkaan. Sitten kun kuuluu, mikään ei ole oikeastaan muuttunut (hyvä niin!).
Ekana on lyhyt cover, K.I.V.A.R.I.T., mikäs mahtaa olla? Heh, no sanotaan nyt kuitenkin, Motörheadin tekemä kunnianosoitus Ramonesille. Tässä nyt sitten kerrotaan itsestään. Puolien viimeiset biisit ovat pidempiä ja ne ovat myös parhaat. Atlantic City on jopa melkein kauniin melodinen biisi ja niin on Thelma & Louisen soolokin. Nämä kaksi biisiä voivat luvata lievää muutosta yhtyeen tyyliin, tai sitten ei, koska kolmas oma Mata Hari on täysin vanhaa tyyliä. Vaikea sitä lievää muutosta on noista kahdestakaan huomata, kun yhtyeen laulullinen ulosanti on aina ollut kuitenkin samanlaista. No, olen aina tykännyt ja tykkään nytkin. Vähän pidempi levy voisi kertoa enemmän, kunhan siihen ei nyt mene neljää vuotta, mikä aika on kulunut viime EP:stä.
-V. Vahtera