Kotimainen Gruth on ilahduttavan tinkimätön avantgarde-drone-mies jälleen uudella Brasiliassa nauhoittamallaan albumillaan.
Pienenä kasettipainoksena julkaistava Noemata koostuu kahdesta noin 25 minuutin ääniteoksesta (Noema IIssa suuressa osassa Alberto Iannuzzin saksofoni), joissa liikutaan abstraktin dronemassan aalloilla. Abstrakti tulee olemaan siis tämä arvostelukin.
Psyykkeemme liikkuu poukkoillen kokemuksiemme ja toiveidemme seassa paeten sitä tyhjyyttä jota kaikki ihmiset kokevat sisällään. Joten ymmärrämme kaiken ylösalaisin ja edestakaisin erehtyen että olemme jotenkin kypsiä, emmekä oikeastaan huomaa ettei ole olemassa mitään niin puuduttavan yksitoikkoista kuin sisäinen tarpeemme vaihtelulle.
Tarvitsemme äärimmäistä keskittymiskykyä ja intensiivistä tahtoa rikkoaksemme itsemme ulos ilmiöiden seinämästä joka ympäröi meitä ja jota luulemme todellisuudeksi. Useimmat maalaavat seinämänsä eri väreillä ja sitten luulevat olevansa vapaita.
Erityislaatuista on se että ulospääsy on jo olemassa sisällämme: yhteenkuuluvuus toisiimme. Yhteenkuuluvuuden ääni on toisteinen drooni, joka kutsuu luoksemme sitä mikä on kaiken tuntemamme ja ymmäryksemme toisella puolella. On haastavaa olla häiriintymättä ja olla antautumatta edestakaiselle mielen liikkeelle ja päästä toiselle puolelle. Mutta kun keskitymme yksitoikkoiseen yhteenkuuluvuuden ääneen yhtäkkiä jotain pientä muutosta tapahtuu.
Kun mielemme vedetään luomamme todellisuuden taakse, löydämme toisen maailman tämän näytelmän muuttuessa vain luurangoksi. Alamme havaita kaiken alla lepääviä prinsiippejä, kudelmia jotka toistuvat aika ajoin ja pikkuhiljaa äänen toisteisuus alkaa näyttäytyä kaikessa. Yhtäkkiä ilmentymät eivät ole enää este, vaan apu matkallamme.
Ja sitten kaikki ympärillämme alkaa puhua yhteenkuuluvuuden äänellä.
Mikko Ihalainen
