Kun tuli perjantaina suht selväkin oltua, niin höpistään lyhyesti jotain. Ihan alusta ei jaksanut, kun tiesi, että siellä on sellainen hyvien bändien putki edessä myöhemmin. Se alkoi Jalla Jallasta, joka ei petä. Uusia biisejä olisi kyllä kiva kuulla, kun laulaja-Harri sanoi sellasia olevan, tai oikeammin kuulemma julkaisemattomia. Kyllähän näitäkin on mukava kuulla, kun ei bändiä niin usein tule luonnollisesti nähtyä, kuin vaikka 90-luvulla. Parhaat olivat loppupuolella tulleet Love Charging Battery ja Minnesota Plates. Ei Jallojen osuus kyllä vielä tähän loppunut. Sitten lavalle tuli seuraava veteraani (sitähän tämä ilta oli!) TV Smith, jonka Cheap-yhtyeen levy ilmestyi vinyylinä samana päivänä. Hieno kattaus urasta (taaskin). Omassa setissään ei tullut kuin yksi Adverts-biisi, No Time To Be 21. Tähän oli selitys; setin loppupuolella seuraksi liittyi Jalla Jalla ja soitettiin Gary Gilmore’s Eyes, Bored Teenagers ja One Chord Wonders. Se oli luonnollisesti setin huipentuma, vaikka sooloesityksetkin jaksavat aina ihastuttaa.
Ja nostalgia vain jatkui. Näinkös Ypö-viiden peräti ensimmäistä kertaa? Ämyssä joskus 80-luvulla tuli nähtyä keikka, jossa Söderholm lauloi ja Luonterit soittivat Ypöjen biisejä. Mutta tätä en muista nähneeni. Tietty kaikki hitit kuultiin ja eipä niistä voi tykkäämättä olla, kun ovat yhä hyvin soitettuja versioitakin. Kaunis poika, Mari pogoaa, Kaupunki muistaa nuoria jne. Tässä vaiheessa piti jo päästä kaljalle, koska ei tuota 12 euron tuoppia oikein viitsi, vaan läheiseen kuppilaan ja Sweatmaster jäi väliin.
Ei se mtn, illan viimeisenä oli suurin yllätys. Dave Tregunna Band soitti Tregunnan vanhoja bändejä Sham 69:ää ja Lords Of The New Churchia. Ja helvetin hyvin soittivatkin. Solisteina oli Shamissa Marko Säärelä ja Lordseissa mm. Vibratorsissa bassoa soittanut Pete Honkamäki ja he hoitivat tonttinsa mahtavasti. Soitinryhmä koostui melkein Pispala Punksista ja homma vedettiin tiukasti alusta loppuun. Biiseissä ei mitään yllätyksiä ollut, mutta niitä tuskin kukaan odotti. Sen sijaan ihme olisi ollut, ellei TV Smith olisi tullut laulamaan Lord’s Prayeria. Olihan hän sen Lordseille aikanaan tehnytkin. Ja se oli sitten ehkä koko festareiden kohokohta! Ainakin minulle.
Lauantai jäi vähän vähemmälle, kun, anteeksi vain, ei ole oikein Terveet Kädet tai Juustopäät koskaan kolahtaneet. No kyseessä oli ehkä enemmän nuorisopäivä kuin pe (ei nyt tietty TK ja pari muutakaan). Pelle & Pispala Punks soitti hyvin aikaisen ja hyvän keikan. Pelle ei kyllä oikein taaskaan sanoja muistanut, mutta kyllä me ne osataan. Ja Pellehän pisti asiat hieman vitsiksi tyyliin:”kyllä mä sen himassa osasin” tai ”tärkeintä, että bändi soittaa hyvin”. Olisi kyllä kiva, jos tämä yhtye tekisi jotain uusia biisejä, muita kuin sen yhden. Olenko väärässä, vai eikö setissä tosiaan tullut yhtään Pelko ja vihan biisiä?
No Ei! on sitten taas jatkuvasti keikalla, kun muilta bändeiltään ehtivät. Tämä tietysti kuuluu soiton varmuudessa, eipä siellä juuri mokia taida tulla ja biisitkin ovat hyviä. Tässä vaiheessa alkoi kyllä jo väsyttää tuolla epätasaisella rinteellä pyöriminen. Loistava Juggling Jugulars tuli vielä jotenkin seurattua, mutta kovasti pitämäni Kivesveto Go-Go jäi väliin ja ne kaksi viimeistä olivatkin sitten nuo Juustopäät ja TK. Eka päivä päättyi iloitteluun Tinatuopissa, jossa aika suuri osa esiintyjistä istuskeli. Lauantaina oli suunta suoraan himaan. Olikohan tämä paras P & Y tähän astisista? No ainakin tästä muistan eniten ja kyllä tässä taisi parhaimmat esiintyjätkin olla.
-V. Vahtera
