Suomen house/tekno-kentän grand old man, Hulkkosen Jori, palaa jälleen tanssimusiikin pariin muutaman synapop-julkaisun jälkeen. Ja se on hieno uutinen allekirjoittaneelle, koska tätä on ollut ikävä.
Itselle nuo synapop-albumit eivät oikein kolahtaneet, vaikka olivatkin varsin taidokkaita sen genren näytteitä, se soundi ei vaan ole itselle niin läheinen. Nyt ollaan taas perinteikkään sielukkaan teknon ja house-grooven äärellä. Levy alkaa koskettavalla pianoriffillä josta groove yltyy oikein Jorimaisiin sfääreihin biisissä nimeltä Highlights from Sentience. Basso ja rumpukone työskentelevät sellaisella energialla, että kuuntelija painuu tanssilattialle samantien. Down Boy Down tykittelee seuraavaksi klassisilla Detroit-saundeilla minimalistisesti ja funktionaalisesti. Rakastan Hulkkosen levyjen ja biisien nimeämisiä, ne ovat usein hauskoja ja kryptisia ”jorismeja”, mitkä pistävät suun hymyyn ja sanaleikkejä tulee mietittyä hyvinkin paljon musiikin jo loputtua. Levyjen nimet Hurt Humour ja Near Life Experience ovat juuri sellaisia zen-filosofisia sanayhdistelmiä, joista nautin. Pilke silmäkulmassa musiikki ja elämä maistuu väkevämmältä.
Hot Sauce lämmittää analogi-syna-studiosta pirskahtelevilla sekvensseillä scoville-asteikkoa ylöspäin lämmittäen fiilistä herkullisen funkylla bassoriffillä ja varhaisen tech-housen tyyleillä. Disco-stringit vinkkaavat silmää Ranskan suuntaan, ikään kuin audiokirje Laurent Garnierille ja legendaariselle F-Communications-lafkalle jolle Hulkkonenkin levytti aikoinaan.
Autobiology heittää meidät dub-osastolle rakentaen tilaa ja päästäen lopulta chordit vapaaksi lempeän dubtechno-rytmiikan kera. Klapit! on albumin outolintu, joka hakkaa aggressiivisesti rumpukoneen kläpeillä elektron ja Miami Bassin tapaan kuin kirves polttopuita. Oikealla hetkellä tiputettuna teknosetissä takuuvarma BÄNGERI.
The Seinfeld Hallway Paradox on kuin modernia acidia Mr. Fingersin tapaan, ajatonta pumppua. Melodia on moody ja ne tomi-fillit! Lähes Elämisen Kokemuksen päättää Quantum Puucee, joka humoristisesta nimestään huolimatta edustaa levyn tummimpia sävyjä. Rouheasti saturoitu teknobiitti yllätti, mutta kun lähes 9 minuuttinen eepos etenee, sekaan ujuttautuu melodioita ja kokonaisuus valkenee.
Todella tervetullut albumi mestarilta.
Raita joka teki erityisen vaikutuksen – Hot Sauce
Mikko Ihalainen
