Aika yllätys. Siis olihan CN Suomessa suosittu yhtye, jopa ennen kuin Jimi Sumen täältä Suomesta siihen liittyi. Jotenkin vain tuntuu, että yhtye olisi aikansa vanki, eikä sillä tavalla olisi jäänyt ihmisten mieliin kuin jotkut Duran Duranit ja Human Leaguet, jotka voidaan suurin piirtein samaan musiikilliseen lokeroon laskea. Itse olin kiinnostunut kakarana siksi, että yhtyeessä oli X-ray Spex– ja myöhemmin Eater-jäseniä. Ei se musiikki kyllä sitten ollut lähelläkään kumpaakaan.
Siitä huolimatta CN teki pari tarttuvaa biisiä, mitä tulee välillä pienessä humalassa kuunneltua vieläkin. Eli mielestäni Guilty ja Never Again ovat todella laadukasta tavaraa. Guilty on itse asiassa loistava! Siitä Secret-levystä, missä Sumen soittaa kitaraa, ei ole oikein muistikuvaa. No kuuntelin Never Never Comes -biisin, eikä siinä kyllä kitaraa taida olla kuin joku pieni luikautus, eikä biisikään juuri vakuuta.
Tämä on aika nopeasti luettava tapaus (150 sivua) verrattuna miehen aiempiin kirjoihin Sigistä ja Bogartista (kyllä, luin jälkimmäisenkin!), mutta otsikkohan kertookin jo tarpeeksi, mistä on kyse. Eikä kukaan varmaan jaksaisi lukea viittäsataa sivua Suomessa ainakin nykyään suht tuntemattomasta bändistä (tekivät kyllä pari vuotta sitten uuden levynkin). Kirjaan on saatu uusia kommentteja laulaja Sal Sololta, basisti Mik Sweeneyltä, Jimi Sumenilta ja muilta bändiin liittyneiltä tai heitä fanittaneilta, joten oli kiva nostalgiatrippi tämäkin.
-V. Vahtera
