Haastattelin todellista Suomiräpin pioneeria, Antti Keskistä eli Silkinpehmeetä uuden Kerrostalon Antti-eepeen julkaisusta ja elämästä.
Kerro vähän uuden julkaisun tiimoilta kuulumisia?
Hyvät vaibit! Vihdoinkin saa jonkun kokonaisuuden ulos. Nykyään on niin hidasta tuo musan teko, kun kaikilla yhteistyötahoilla on niin paljon kaikkee — töitä ja perhe-elämää ja muitakin musaprojekteja. Se on tietty aivan ymmärrettävää tässä iässä, kun kaikki on aikuisia (no joo, keski-ikäisiä) ja sen mukaiset velvollisuudet. Mullahan on täysin avautunu tulvaportit nyt, kirjotan koko ajan versejä ja ideoita. Biisejä syntyis, jos vaan työt ei haittais taiteilua. Mutta nyt koen että mennään hyvää kaistaa.
Somessa olet puhunut että tässä on nyt sensuroimaton ja rehellinen Silkinpehmee. Mitä erityisesti tarkoitat? Avaa vähän, vaikka varmaankin musaa kuunnellen se selviää myös kuulijoille.
Tää EP lähti tuosta nimibiisistä Kerrostalon Antti. Se oli semmonen träkki jolla tuuletin kaikenlaisia turhautumia ja vitutuksia. En ehkä odottanut, että se resonoisi yleisöön. Se oli aika henkilökohtainen ja siinä tuli myös esiin mun paheksunta puoluepolitiikkaa kohtaan. Sitä biisiä inspiroi hiukan yllättäen Dipset-legenda Jim Jonesin silloin uus sinkku JOMO.
Sitten kun se biisi saikin tosi hyvää palautetta, kelasin että hei mähän voin nyt puhua kaikenlaisista jutuista mitkä on ollu mielen päällä pitkään. Sellaista kriittistä kamaa politiikkateatteria, sumuverhoja ja kansainvälisiä eliittejä kohtaan. Jotain, mitä oon pitkään kantanu sisälläni ja pitänyt kannen alla. Nykyään, kun kaikki näkee suoraan, että pieni kansainvälinen eliitti pyörittää tätä virtuaalitodellisuutta meille kilteille isänmaallisille veronmaksajille, tällaiset teemat saattaa kuulostaa ihan ajankohtaisilta. En todellakaan oo mikään kaninkolon asukki, enkä pyöri missään internetin hevonpaskapalstoilla.
Käännekohta oli se, kun kuuntelin kirjailija Naomi Kleinin haastattelua, ja se sanoi jotain sellaista kuin että todellinen salaliitto tapahtuu koko ajan meidän silmien edessä. Mä vaan olin, että nii-in. Haluan itsekin laukoa tuollaisia hämmentävän tosia huomioita.
Tokikaan mä en oo alkanut miksikään päätoimiseksi yhteiskuntakriitikoksi. Homman ytimen muodostaa edelleen kova sylky ja karu meininki. Mutta nykyään siinä on sitä temaattista höystöä mukana.
Nyt kun striimilukemat sun muut valtavirran höpöhöpöt on aika lailla tavoittamattomissa mun kaltaisille tekijöille, voi puhua suoraan. Kritisoin nykyään aivan avoimesti Spotifyä, Youtubea, Metaa ja muita kontrollijärjestelmiä. Mitä väliä, kun ei mulle ole kuitenkaan sellaisissa paikkaa. Teen mieluummin matskua niille 150:lle sitoutuneelle kuuntelijalle, jotka oikeesti välittää mun musiikista.
Olet Suomiräpin pioneereja. Kerro vähän urasi alkutaipaleesta ja millainen skene oli silloin.
Skene oli äärimmäisen pieni. Sellainen eräänlainen sisäpiiri, joka oli täysin silloisen yhtenäiskulttuurin ulkopuolella. Luokkakaverit vihasi räppiä, opettajat vihasi räppiä, fyysisen väkivallan uhka oli aivan yleinen kokemus vain sen takia, että pukeutui tietyllä tavalla.
Silloin kaikki oli vaikeeta. Ei ollut kotistudioita, tehokkaita tietokoneita, internettiä. Levykaupoissa ei ollut hyviä räppilevyjä. Homma oli sellaista esoteerisen tiedon hankintaa ja säilytystä. Musiikki tuli usein kasetilla, kopion kopion kopiona. Alkuperäisestä lähteestä ei ollut mitään tietoa. Mutta sen vaikeuden ja hämäryyden mukana tuli merkityksellisyys. Se fiilis, että nyt mä oon osa jotain, jota valtavirta ei tiedä eikä ymmärrä.
Tykkään nykyään kyllä siitä, että musan tekeminen on helpompaa. Mutta ei tässä ole enää sitä samaa fiilistä. Sitä taikaa ja lumousta. Sitä löytämisen iloa.
En voi liiaksi korostaa Nueran merkitystä. Ne oli Tampereen kingejä. Liepo posse. Hitto että me katottiin niitä ylöspäin. Mun mielestä esim. Dream (nyk. Petri Nygård) sillon joskus 90-luvun puolivälin tienoilla on edelleen jonkinlainen malliesimerkki omalaatuisesta MC:stä. Sittemmin hommat toki muuttui hiukan vähemmän omalaatuiseksi, mutta ei ole minun asiani arvostella legendojen ja todellisten pioneerien polkuja. Mä oon sitä sukupolvee, että käsi lippaan vaan!
Pakko todeta vielä, että suuri yleisö ei edelleenkään tajua mistään mitään — se ei oo muuttunut eikä tuu ikinä muuttuun. Ja mä en tuu ikinä tarjoileen massojen pöytiin.
Esiinnyit ysärillä Kontrasti-duossa Kivenkovan kanssa. Anna joku anekdootti niiltä ajoilta.
Oon ehkä saattanu kertoo tän jossain aiemmin, mutta tää on jäänyt ikuisesti mieleen. Joskus tyyliin vuonna -99 meidät buukattiin Jyväskylään johonkin random kekkereihin. Siihen aikaan ei tietenkään ollu mitään netti- tai somehommia, mistä olis voinut tarkistaa että mikä meininki järjestäjällä on. No, siellähän oli sitten teinibileet jossain kaupungin laitamilla. Eikä siinä mitään että oli Kontrasti buukattu — oli myös absoluuttiset legendat eli Nuera! Sinne sitten vaan vetämään nuorisotalo-tyyppisessä mestassa raakaa räppiä, kun mukulat tuijotti suu auki että mitähän vittua. Tää siis oli ennen kuin räppi löi kunnolla läpi Suomessa. Hullua on myös se, että sinne oli vielä buukattu Anonymous ja Didier DJ:ksi. Kun keikat oli saatu graindattua läpi (vittu mikä helpotus!), muistan ku DJ:t laitto läpällä soimaan Slick Rickin Teenage Loven — ja teinit alko tanssiin hitaita! Kivenkova muistelee joskus viäki sitä kun menin vielä kaupan päälle hiostaan järjestäjiltä pari satkua (markoissa) lisää liksaa, ei mistään syystä, ihan vaan läpällä. Liksa oli jo valmiiks ihan ok mutta mikäs siinä, ne pisti seteliä kouraan.
Seuraatko nykyajan suomiräppiä? Onko jotain suosituksia?
Jonkin verran. Tyhjä Rinki on todella kova. Häsä kyseistä bändistä julkas just hyvä biisin KÄPY-nimisen artistin kaa, ne tekee nimellä Tajuttomat. Sitten toki Tampereelta aivan timanttista menoo on We Talking Guapanese. Ja tietenkin Mansen uuden sukupolven huippuja on E.E. Meino ja Nelikasi, jotka varsinkin yhdessä on kreisiä.
Terveiset Emotion zinen lukijoille?
Olkaa lempeitä toisillenne, yrittäkää nähdä toistenne huolet ja näkökulmat. Meidän tavisten todellinen vihollinen ei koskaan ole toinen tavis, vaan kansainvälinen eliitti, joka hallitsee meitä teknologian, talouden ja politiikkateatterin kautta. Paljon siitä, mitä me otetaan ”elämän kovina faktoina”, on pelkkää ideologiaa, joka me ollaan omaksuttu. Vittuun Spotify, vittuun muutkin AI-sloppia ja paskapodcastejä puskevat striimialustat. Vittuun manosfäärin kusettajat. Ostakaa musiikkia ja muita kulttuurituotteita tekijöiltä ilman välikäsiä, sillä tavalla meillä on ihmisen tekemää kulttuuria huomennakin. Kun se tekoäly ei tuu sua koskaan puoliväliin vastaan ja anna halia, kun tarvitset sitä.
Kuva (c) Niko Rakkolainen/Potrettipoika
