Carl G. Jungin maineikas Aioni vihdoinkin suomeksi.
”Kalojen aika – tutkielmia itseyden symboliikasta” on Jungin myöhäiskauden merkittävin teos, joka käsittelee psykologian, alkemian ja uskonnon välisiä suhteita ja itseyden ongelmaa.
Jung on tässä teoksessa erityisen kiinnostunut kristinuskon noususta ja Kristuksen hahmosta. Hän tarkastelee kristinuskon syntyä ja gnostilaisuutta sekä Kristuksen hahmon merkitystä ja yhteyttä itseyden arkkityyppiin.
Vastakohtien – erityisesti hyvän ja pahan – ongelma nousee Jungin myöhäistuotannossa keskeiseksi. Symbolina kala edustaa sekä Kristusta että paholaista.
Jungin maailmaan hieman perehtyneenä päätin tarttua tähän upouuteen käännökseen maineikkaasta Aionista. Kääntäjä Markus Lång on ansiokkaasti suomentanut Jungin polveilevaa kapulakieltä, kirjassa on alaviitteitä melkein yhtä paljon kuin perustekstiä. Kiinnostavinta antia itselleni ja omalle itseydelleni oli animan ja animuksen sekä kollektiivisen psyykkeen rakenteiden perkaaminen. Mutta kun Jung dippaa liian syvälle gnostilaisiin myytteihin niin mielenkiinnon pysyminen tekstissä alkoi olla työlästä, koska itselle tuo muinaisten kirjojen ja filosofien nimien droppailu kepeän pohjatietämykseni vuoksi oli vähän liian vaikeaselkoista. Mutta kirjassa on välillä helpompilukuisempaakin osiota tarjolla, joten päädyin lukemaan loppuun saakka. Kiehtovaa oli myös lukea kristinuskon muinaisista ajoista ja miten eri testamentit peilasivat ajan arkkityyppejä. Isä, poika ja pyhä henki ovat suoraan verrannolliset ihmispsyykkeen ja itseyden eri puoliin. Kirja on sikäli vapaamielinen, että siinä käsitellään muitakin uskontoja suhteessa psykologiaan.
Voi olla että oman vähäisen Jung-sivistykseni takia minun olisi syytä seuraavaksi lukea joku kommentoiva teos Jungin filosofiasta, jotta pääsisin syvemmälle aiheeseen. Ehkäpä Peter Kingsleyn Catafalgue seuraavaksi..
Mikko Ihalainen
