Kuten Maalaispunkin päiväkirjakin, myös tämä on jaettu sarjakuvaan ja tekstipuoleen. Reilu sata sivua on sarjakuvaa, joka on melko nopeasti luettu, ja loput reilu 50 sivua on haastatteluja ynnä muuta aiheen nimeltä Clash ympäriltä.
Lisäksi on pieni esittely ja haastattelu ruotsalaisesta sarjakuvataiteilijasta Joakim Pirisestä, joka on tehnyt mm. sarjakuvaa Sokeri-Sakari. Tuohon teokseen tässäkin sarjakuvassa ihastutaan. Tässä ei mainita asiaa, mutta Sokeri-Sakarista on tehty myös elokuva vuonna 1989. Sen pääosassa on Markku Peltola. Lopussa on vielä Attila The Stockbrokerin Strummer-aiheinen runo.
Heh, muistan kun olimme Jokelaisen kanssa kovasti menossa tuonne keikalle. Jarkko oli 13v. ja minä juuri täyttänyt 14v. Emmehän tietysti menneet, vaan tyytyminen oli radiosta tulleeseen raporttiin (on muuten kasetti jossain vieläkin, kaipa siinä haastattelukin oli ja livepätkiä, löytyy myös seuraavan vuoden Roskilden pätkä, missä koko bändi huusi vastauksensa kysymyksiin, eli yhtenäisemmäksi oli tultu, kun 1984 puheet hoiti lähinnä Strummer ja vähemmän myös Simonon. Loppu oli kuitenkin jo lähellä).
Myös Rumba-lehden raportti ja Soundin haastattelu tuli luettua. Olisihan tuo ollut periaatteessa mahdollista, sillä keikkapaikka taisi olla ikärajaton. Sarjakuvasta tulee kyllä vähän nostalginen olo, vaikka olinkin tuohon aikaan siis nuorempi, kuin tarinan henkilöt (jotka ovat siis oikeita ihmisiä nimet vähän muutettuna).
80-luku tuntuu nykyään todella hyvältä ajalta, kun vertaa vaikkapa tähän liian nopeasti kehittyvään nykymaailmaan ja maailma, ainakin Suomi, on tällä hetkellä muutenkin kamalemmassa tilassa kuin koskaan, tai ainakin sodan jälkeen. 80-luvulla tuli perustettua ekat bändit ja Clash oli ykkönen ollut jo 70-luvun lopusta. Myös muutenkin musiikkimaailmassa tuli vielä hyviä yhtyeitä, oikeastaan todella paljonkin, ympäri maailmaa. Nykyään ei oikein jaksa tai kiinnostakaan uusia tuulia seurata. Ja lamakin oli vielä kaukana (sekin tuntuu nykyhetkeen verrattuna aika heppoiselta). Siis jotenkin enemmän kuin tämä sarjakuva, joka on ihan hyvä, tai Clash, tästä tulee mieleen nuo ajat ennen kuin piti alkaa totuttautua aikuisuuden kamalaan maailmaan!
Junttilan Jukan jutussa Clashin alkutaipaleesta ei minulle mitään uutta ole, mutta on varmasti monelle tarpeellinen, vaikka luulisin, että bändin fanit ovat sellaisia, jotka tietävät yhtyeestä jo kaiken tarvittavan ja tarpeettoman. Sikäli mielekkäämpää itselle luettavaa oli lähinnä Ratsiasta kertova Maalaispunkin päiväkirja. Mutta kyllä tässäkin pari tuntia meni ihan kivasti!
Parista ilmeisesti ajatusvirheestä en mainitse kuin yhden, koska se on heti ensiruudussa! Clash ei tehnyt viittä LP:tään vuosina 1977-1981 (siis 1985-vuoden Cut The Crap on unohdettu, kuten yleisesti on tapana), vaan Combat Rock tuli keväällä 1982. Tämä ”tärkeä asia” nyt varmasti on tiedossa, mutta eka ruutu!
Clash-reissu ei muuten mene oikein putkeen, seurue näkee keikasta vain encoren. Onneksi edes sen. Itsellä ei ollut rahaa mennä edes Strummerin Mescaleros-keikalle Provinssiin 1999.
Vesa Vahtera






