Pari Suomi-indien kärkinimeä samana iltana kuin tarjottimella, mikäs sen mukavampaa. Pitihän se käydä tarkistamassa Tampereen parhaassa keikkapaikassa.
Illan orkesterista Pambikallio oli itselle tutumpi, aiempaa tuotantoa on tullut siemailtua ja yksi keikkakin tullut todistettua. Bändi on aiemmin tullut tunnetuksi hyvin romanttisesta downtempo-dreampopistaan, jossa on kaikuja Ranskan AIR:ista ja ehkä 90-luvun Morcheebasta. Tuore levy Hydrephos kuulosti pikaisella kuuntelulla asteen reippaammalta electronicalta, aivan kuin oltaisiin siirrytty kohti Goldfrappia ja Molokoa. Keikallakin kuultiin siis nyt enemmän elektronista maailailua ja house/disco-rytmiikkaa. Pauliina Koivusaaren siirappinen ääni on ihanaa kuultavaa ja muukin bändi osaa hommansa.
Pambikallion jälkeen noin puoli tuntia myöhemmin Michael Bleu yhtyeineen tuli lavalle ja alkoi rokata hyväntuulista AOR-henkistä yachtrockiaan. Tai nyt kun Suomessa ollaan niin olisiko tämä nyt sitten jollarokkia, tiedä häntä. En tuntenut yhtään biisiä etukäteen, mutta kyllähän tämä bändi toimittaa kesäistä Badding-henkistä tunnelmaa hakiessa. Mukavaa päiväunelmointi-musiikkia oli koko illan siis ohjelmassa, mukava välillä ihan viihtyä vain, osaavien muusikoiden käsissä.
Mikko Ihalainen
