Tender Lakesin toinen digisingle-julkaisu on Exception to the Rule, ”b-puolenaan” Alone in the Crowd.
Kappaleet esittelevät bändin eri musiikillisia puolia, johtobiisin edustaessa tummasävyistä, melankolista ja melodista kitarapoppia, Alone in the Crowdin viitatessa enemmän tekijöidensä metalli- ja punk-juuriin.
Paremmin hiphop- ja elektronisen musiikin parista tunnetun Antti Sattaliten tuottamat kappaleet julkaistaan eri digikanavissa perjantaina 16.7. 2021.
Näin lähestyi toimitustamme Tender Lakes -yhtye.
Nyt on myönnettävä, että syöksyin suoraan oletettujen tutumpien vesien äärelle ja aloitin kuuntelun ”b-puolen” kappaleesta Alone in the Crowd ja se oli virhe. Syy tähän nurinkuriseen järjestykseen selviää yhtyeen laittamasta saatteessa eli hakeuduin ensin mukavuusalueelleni, metalli- ja punk-juurista ammentavaan biisiin.
Virhe tässä oli siis oma olettamukseni, että tykkään tuosta toisesta biisistä enemmän, mutta huomaan yhtyeen selkeästi tehneen itse ykkösbiisin valinnan puolestani, jotta kaltaiseni tonttu voisi vain nauttia kyydistä eikä koittaa nauttia jälkiruokaa ennen pääruokaa.
Selkeästi myös tuotantoprosessissa on laitettu eväät a-puolen biisiin ja se myös kuuluu sekä jonkin verran soundillisesti että soitannollisesti. Tyylitajua löytyy kuitenkin molemmissa kappaleissa.
Toki tykkäsin myös b-puolen biisistä, mutta en noiden vaikutteidensa vuoksi, vaan ihan sovituksellisista syistä.
Exception to the rule
Tämä biisi on osoitus siitä, kuinka tärkeää on hyvästä sävellyksestä huolimatta viedä äänitys-ja tuotantoprosessi loppuun saakka pieteetillä, jotta se alkuperäinen tunne tarttuu myös kuulijaan, yhtyeen itsensä olematta fyysistesti sitä tartuttamassa, kuten livetilanteessa. Tämän biisin tunnelma aukesi jo ensisekunneilla hienosti toteutetun intron ansiosta.
Biisin toimivin elementti on basso, jonka linjat ovat sekä rytmin että melodian osalta kuljettajan paikalla ja jos pohdiskelen tuotannollisesta vinkkelistä niin totean, että The Crash -yhtyeen Lauren Caught My Eye rakentuu mielestäni samantapaisilla palikoilla.
Muut soittimet ovat rakennettu ikään kuin bassoa tukemaan ja mielestäni tämä on erityisesti biisin kantava voima. En tiedä, onko kyseessä tiedostettu vai tiedostamaton tuotannollinen asia, mutta joka tapauksessa se toimii.
Näillä aineksilla saadaan aikaan eräänlainen shoegazing-fiilis, jota etäinen laulu hieman lisää ja jopa vahvistaa. Laulumelodia on kyllä hieno ja biisi kokonaisuudessankin toimiva pop-tekele.
Englannin kielen ääntäminen ottaa toki hieman korvaan, mutta laulu on vireessä ja tunne välittyy ja se on tärkeintä, mielestäni.
Alone in the crowd
Bassokuvion ja muuttumattoman pohjasoinnun varassa kulkeva säkeistö luo hienon eteeristä tunnelmaa verkkaisen laulumelodian värittämänä ja nämä ovat yhdistelmänä tämän biisin paras sovituksellinen ja tuotannollinen elementti.
Kontrasti tunnustelevasta säkeistöstä aggressiiviseen kertosäkeistöön on suuri ja tämä todellakin nostaa kappaletta lentoon ja näyttää vivahteita yhtyeen itsekin mainitsemista metalli- ja punk-juurista, mutta itse vääntäisin siitä huolimatta gainia kovemmalle ja runttaisin lisää energiaa kehiin. Rumpali toki tekee hartiavoimin töitä kertosäkeessä ja kantaa kortensa kekoon energisyyden puolesta, mutta se tarvitsisi tuekseen kerrostalon kokoisen särökitaran.
Tiedän kyllä, että tämä energiankaipuuni johtuu siitä, että erehdyin kuuntelemaan nämä biisit metallin- ja punkinkiilto silmissäni käänteisessä järjestyksessä ymmärtämättä, että nämä miehet ovat nykyään lähempänä poppia kuin juuriaan.
Yhteenveto
Oli ilo tutustua tähänkin yhtyeeseen ja toivonkin kuulevani heistä lisää! Sovitukselliset ja tuotannolliset ratkaisut olivat mielenkiintoisia ja tuottaja Antti Sattalite oli minulle uusi tuttavuus, mutta sitäkin mieluisampi.
Basson nostan erikseen esille, koska se toimi soittimena näissä molemmissa biiseissä hyvin. Johtuneeko siitä, että basson oli nauhalle soittanut yhtyeen kosketinsoittaja ja kosketinsoittajilla on kokemukseni mukaan aika hyvä ymmärrys sekä ala- että ylätaajuksien käsittelystä, ja ovat kykeneväisiä käyttämään bassotaajuksia sekä rytmisenä että harmonisoivana soittimena. Mainitaan nyt sitten vaikka Ray Manzarek ja John Paul Jones tästä esimerkkinä.
Tälläkin kertaa artisti opetti arvostelijaansa enemmän kuin arvostelu itsessään kenellekään tätä lukevalle opettaa ja subjektiivisen näkemykseni aikaansaamiseksi sain vaihteeksi kaivaa kitaran esiin ja tutustua biiseihin pintaa syvemmältä. KIITOS SIITÄ!
– K. Lukkarila
Tender Lakes:
Anssi Reini (laulu)
Jaakko Söderström (basso, koskettimet ja taustalaulu)
Mikko Lappalainen (rummut)
Ari Alamiekkaoja (kitarat)
Äänitys, tuotanto ja miksaus:
Antti Sattalite, Sattalite Studios
Masterointi:
Danil Venho, Redhouse Mobilestudio
Kuvat:
Sami Alamiekkaoja
