THE MEMBERS: The Sound Of The Suburbs/Working Girl (Anglocentric AGC 100066) 7″ 2023

Aiheeseen liittyvää

PLASTIC TEARS: Motorhome

Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.

Asko Jaakonaho: Kulta-aura (Aviador 2024)

Kulta-aura on villisti virtaava, satiirinen biofiktio tieteen ja taiteen kauhukakarasta Sigurd Wettenhovi-Aspasta (1870-1946). Eksentrinen oman tien kulkija on kirjansa ansainnut.

Viikon Kovin Biisi: VKB 44/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Hafezin runouden uutuus: Kätketyn kieli ja viinin välke

Hafezin runous ja persian kirjallisesta maailmasta on tehty uusi suomennos, joka esittelee runoilijan monimutkaista estetiikkaa ja yhteiskunnallista maailmaa.

Jaa somessa

The Members täytti 45 vuotta, vaikka se oikeammin taisi tapahtua jo pari vuotta sitten ja eka levytyskin on vuodelta 1977, mutta koelevythän tästä tulivatkin jo viime vuonna. Niin, vuosien kunniaksi Angloc. julkaisi sinkkuna bändin suurimmat hitit. Levy-yhtiöhän on Membersin nykyisen johtajan J-M Carrollin oma firma. Tästä on tehty tuhannen kappaleen painos valkoisella vinyylillä.

A-puoli nyt on se bändin tunnetuin biisi ja tämä on nimenomaan se singleversio. Single myi Englannissa 250 000 kpl ja oli melkein TOP kympissä. Löytyy varmastikin sadoilta kokoelmilta, niin levyiltä kuin dvd:iltäkin ja Membershän oli/on aika hauska bändi, niin ehkä tuo video kannattaisi katsoa, vaikka Youtubesta. Biisi on hyvä ja tarttuva, vaikka itse pidin alkupään Membersin biiseistä eniten Solitary Confinementista, aiheiltaan biisit ovat kuitenkin aika samanlaisia ja kyllä yhteislauluun yllyttävää menoa löytyy kummastakin.

Working Girl taas oli yhtyeen suurin hitti USAssa ja Uudessa-Seelannissa (Australiassa se oli Radio, vaikka bändi muuta sivuillaan väittääkin). Tosin siitä piti tehdä vähän jykevämpi versio heidän kolmannelle LP:lleen ja sinkun uusintajulkaisulle, jotka alunperin julkaistiinkin ensin USAssa. Alkuperäinen Working Girl tehtiin Englannissa pienehkölle Albionille sen jälkeen kun Virgin oli antanut yhtyeelle kenkää. Albion toki julkaisi Englannissa myöhemmin myös saman sinkun uuden version ja silloin viimeisen LP:n nimellä Going West (alunperin Uprhythm, Downbeat). Alkuperäinen nousi silloin Englannin indielistojen alemmille sijoille, mutta myöhemmin siitä tehty uusi versio ja video tekivät siitä siis pikkuhitin Jenkkilässä. Tämä on juuri se Martin Rushentin tuottama uusi versio, alkuperäisen tuotti Steve Lillywhite, joka on tuottanut myös tuon Soundin. Niin, eihän se ihme että biisi saavutti menestystä, siinä on hyvä säkeistö ja kertosäe jää kerralla päähän soimaan. Kaiken kruunaa hauska video, joka etenkin sielläpäin ja miksei muuallakin oli hyvin tärkeää. Mutta se jäikin sen ajan Membersin viimeiseksi tuotokseksi, kun laulaja Tesco (RIP) kyllästyi touhuun.

Nythän bändi on ollut taas kasassa jo yli 15 vuotta vaihtelevissa kokoonpanoissa. No onnea nyt sitten vain!

V. Vahtera

spot_img