The Hot Rods on tehnyt ekan pitkäsoittonsa ilman 2019 kuollutta solistiaan Barrie Mastersia. Nykyäänhän laulun hoitaa ex-basisti Ian ”Dipster” Dean. Ja hyvin hoitaakin. Viime vuonna Hiljaiset Levyt julkaisi yhtyeen singlen, joka on tämän levyn nimibiisi ja yhdessä B-puolen Secret Smilen kanssa biisit ovat parasta Hot Rodsia vuosikymmeniin. Siksipä tältä USAssa julkaistulta uutuudelta oli lupa odottaa paljon. Ja kyllähän tämä on taas pitkästä aikaa sellaista Rodsia, jota LP:n mitassa jaksaa kuunnella (edellisestä pitkäsoitosta on muutenkin jo 17 vuotta). Onhan tässä vanhan mallista ränttää, ehkäpä vanhojen aikojen kunnioitukseksi, mutta sitten taas vastineeksi tarttuvia punkpopbiisejä, kuten tuo Suomessa julkaistu single ja luojan kiitos monet muut.
On ehkä vähän outoa, mutta kyseessä taitaa olla yhtyeen uran ehkäpä toiseksi paras albumi Life On The Linen jälkeen. Outoa siksi, koska tässä ei ole yhtään alkuperäisjäsentä, eikä kukaan soita tuolla klassikolla. Nykyiset biisintekijät ovat lähinnä Dean ja basistin viran ottanut Mic Stoner ja joissain on mukana kitaristi Richard Holgarth. Mainitaan nyt se rumpalikin, Simon Bowley, Stoneria lukuun ottamatta tyypit ovat olleet bändissä yli 20 vuotta.
Levyn parhaaksi biisiksi nousee edelleen kuuntelua kestävä nimibiisi, jonka on tehnyt Stoner. Stonerin ja Holgarthin New Frontier on suurin piirtein yhtä hyvä (itse asiassa biisi on loistava, mutta niin on nimibiisikin ja siihen on enemmän tottunut!) ja Deanin Secret Smile myös hienoa tavaraa eli kyllä bändi on hyvissä kantimissaan ja pelkästään nuo 3 biisiä riittäisivät tekemään tästä hyvän levyn, koska jo vuoden 1981 Fish’n’chips -levyn aikoihin yhtyeen levyiltä oli vaikeaa löytää kahta kuunneltavaa biisiä enempää. Etenkin nimibiisi ja tuo Frontier ovat niin loistavia biisejä, että niitä ei bändi pysty ylittämään, mutta on levyllä muitakin biisejä, jotka tekevät siitä hyvän kokonaisuuden.
Niitä perusränttiä en jaksa kuunnella, vaikka nekään eivät ole niin kauheita kuin bändi on pahimmillaan ollut, mutta esim. levyn päättävä Without You We Are No One kuulostaa kuin kyseessä olisi joku nuoren polven glamrockyhtye ja on selvästikin omistettu bändin faneille. Luulisin Mastersin olevan pojistaan ylpeä.
V. Vahtera
