Yeboyah ja good boys Tavara-asemalla 6.6.2025

Aiheeseen liittyvää

Ameeban uljaat 25 vuotta ug-hiphopin pulssilla

Ameeba oli yhteydessä Emotion Zineen juhlavuotensa suunnitelmista, repressejä ja kaikenlaista jännää on luvassa.

TAPANI BAGGE: Havana Black Ukkoskansan Soturit (Docendo 2025)

Onhan näitä ulkomaanvalloitusjuttuja ihan hauskakin lukea. Smack nyt tuli kai viimeksi luettua ja Hanoille kävi huonosti vähän eri tavalla. Ei nuo nykyään onnistuneetkin jutut, kuten HIM oikein kiinnosta, vaikka sen alkuaikojen kosketinsoittajan muistelmat luinkin. Tällaiset "maanläheisemmät" touhut kiinnostavammat enemmän.

POJAT: Kuka sä oot/Elämä on punk (Hiljaiset Levyt HIKS 092) 2025

Kuka sä oot on Pelle Miljoona & Unabomberin biisi vuodelta 2009. Ja koska se on minusta viimeinen Pellen todella hyvä biisi, tähän oli vaikea aluksi suhtautua. Mutta kyllä tähän tottui ja nyt pidän biisistä todella. Siihen on saatu uusia sävyjä ja sointukuvioitakin.

Harry Harrison : Dreaming in Yellow – the Story of the DiY Sound System (2022 Velocity Press)

Dreaming in Yellow kronikoi laajasti brittiläisen freeparty-kulttuurin kulta-ajoista ja niihin johtaneista ilmöistä yhden skenen pioneeri sound systemin näkökulmasta.

Gruth – Noemata (Midira 2025)

Sisiliassa majaa pitävä Gruth on ilahduttavan tinkimätön avantgarde-drone-mies jälleen uudella albumillaan.

Jaa somessa

Uusi Tampere -festivaalin aloitustapahtuma Tampereen Tavara-asemalla oli täynnä posia ja asennetta. Suomirapin uudet tähdet näyttivät mitä on hiphop vuonna 2025.

Lähdin omaa syntymäpäiväni iltaa viettämään Tavara-asemalle tarkastaakseni mikä on suomalaisen hiphopin nykytila. Yeboyah aloitti keikkansa melko vähäisellä yleisömäärällä, mutta se ei näyttänyt haittaavan. Yeboyah on Suomen Missy Elliot tai ehkä Doechii. Asenne oli täynnä jumalattaren energiaa ja Yeboyah näytti viihdyttäjän taitonsa. Hän omaa hienon flown lisäksi myös tanssitaidot. Rap tuli voimalla ulos mutta laulukohtaukset jäivät jotenkin muun musiikin taakse, en tiedä oliko kyse enemmän miksauksesta vai arasta laulusta. Biitit olivat jazzahtavaa boom bapia, trappia ja välillä housea ja footworkia. Pride-anthemiksi mainittu Forever oli hieno ja kohottava house-biisi, mikä tuntui miellyttävän yleisöä. Odotan innolla räppärin tulevia julkaisuja, potentiaalia on vaikka mihin!

good boys-ryhmän saapuminen lavalle lisäsi yleisömäärää merkittävästi, Tampere oli näköjään liikkeellä lähinnä pääesiintyjää varten. 30 vuotta sitten Olympia-salissa Tampereella kokemani Nueran live tuli nostalgisesti mieleen, pioneeribändin luomasta alkusysäystä suomihiphopille saamme kiittää siitä että meillä on nykyään näin taitavia räppäreitä, jotka ovat hioneet taiteenlajin huippuunsa. good boysilla on hallussa Native Tongue-skenen hyväntuulisuus ja taito esittää sanaleikkejä ilman uhoa ja gangsteri-rooleja. Lavalta hehkui ilo ja positiivisuus ryhmän jatkuvassa liikkeessä ja monipuolisissa taustabiiteissä. Välillä tuli mieleen Wu Tang Clan, kun mc:t MC Vatkain, Young Oatly, Akuutti M, Hew Lorry ja Sensei Cook ottivat lavaa vuorotellen haltuun, hyvyyskeskeistä filosofiaa riitti koko loppukesäksi. Edelleen ongelma rap-keikoissa on usein se, että mitään selvää ei saa lyriikoista, mikä on harmi. Mutta tässä keikassa se ei estänyt energiasta nauttimista, tekemisen lämpö ja funk välittyi väkevästi. gb-maailma on ihana paikka neliapiloineen kaikkineen.

Jatkoin tapahtuman jälkeen Uutta Tamperetta naapurissa sijaitsevaan Tammelan Atmos Breweryyn, missä oli laatunektareiden lisäksi Atmos Del Mar -ilta, missä baleaarista onnea soittelivat Prinssi Herman ja Antti Lippo vinyylien muodossa. Täydellinen aikuisen musadiggarin perjantaikokonaisuus.

Mikko Ihalainen

spot_img