Vesa Vahtera

On varmaan kolmas Ozzy-kirja, joka tuli luettua. Black Sabbathista ainakin yksi ja Iommin ja viimeksi Geezerin muistelmatkin. Wardista sellaista ei taida olla tehtykään. Tämän lukemiseen oli parikin syytä. Etenkin se, että Ozzy ja Black Sabbath tekivät viimeiset keikkansa (tai ainakin ensin mainittu) heinäkuun 2025 alussa ja tässä Ozzy kirjoittaa vielä keikan jälkeisestä ajastakin, eli aika loppuun asti tässä mennään, koska hän kuoli 22.7.2025. Lisäksi kiinnitti huomiota, että tämän on suomentanut Jarkko Jokelainen. Ei se itse asiaa tietysti muuta, mutta on kiva "sivujuoni".

Eppu Normaalista en ole erityisemmin koskaan välittänyt, joitakin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Ne poikkeukset olivat biisit, joissa oli Mikko Saarelan tekstit/sävelet. Hänen poistuttuaan bändistä, eivät hänen tekstinsäkään juuri auttaneet. Saarela siis jatkoi vielä tekstittäjänä ja säveltäjänäkin parilla seuraavalla levyllä. Mutta viimeistään Cocktail Barin aikaan viimeinenkin usko bändiin oli mennyt.

Tästä on tupla-LP:kin, joka päättyy vuoteen 1981 ja siinä on 26 biisiä, se on aika monta singlebiisiä neljän vuoden ajalta. Tällä tupla-CD:llä on sitten 43 biisiä. Kaikki biisit ovat läpikotaisin tuttuja, mutta vuoden 1981 jälkeistä Pelleä ei sentään tullut jatkuvasti radiosta, niin ne ovat jotenkin mielenkiintoisempia. Ja ovat näistä monet suht harvinaisiakin, etenkin Mona-leffassa 1983 ollut Olen rakastunut -biisi, joka julkaistiin vain elokuvan soundtrack-sinkulla varmasti aika pienenä painoksena.

Tässä on yhtyeen neljä EP:tä, jotka ovat ilmestyneet vain netissä vuosina 2024 ja 2025, yhteensä 14 biisiä. Niiden kannet ovatkin tarroina mukana. Biisit ovat omia, paitsi Mikään koskaan muutu ei on alunperin Saintsin Know Your Product. Se sopiikin näille hyvin, kun yhtyeen levyllä on pari puhallinsoittajaa (soittimina vetopasuuna ja trumpetti, olen siellä saksofoninkin kuulevinani, joten kai sitä sitten soittaa joku bändistä, tai sitten olen väärässä). Ne tuovat kivoja sävyjä biiseihin.

Tätä kirjaa tulikin odotettua. Blomilla oli Suomen parhaat levy-yhtiöt, erityisesti Love ja Johanna ja maan parhaat bändit; mm. Pelle, Ratsia, Woude, Lama, Hanoi ja muunlaisesta musasta vaikkapa Hurriganes, Leevi, Wigwam ja Badding. Kirjoittaja oli töissä yhtiöissä, kuten miehensä Harrikin, joka myös levytti ainakin Johannalle ja Lovelle. Itselle ei tuohon aikaan Suomessa muita levy-yhtiöitä ollutkaan kuin Blomin firmat ja Poko. Pokonkin paras bändi Kollaa Kestää levytti LP:nsä Johannalle.