Musiikkitoimittaja
Vesa kirjoittaa zineen musiikkiaiheisia tekstejä, joiden kohde vaihtelee kokonaisvaltaisista bändikatsauksista ajankohtaisiin musiikkikenttää koskettaviin kolumneihin.
vesa@emotionzine.fi
Tämä siis tuli jo viime vuonna, mutta oli sen verran pitkät jonot, että sain vasta nyt kirjan käsiini. Onpa kyllä aika eri meno kuin tuossa Kaseva-kirjassa! Moisia ryyppytarinoita en ole lukenut edes Bukowskilta tai minkään punkbändin elokerroista. Kasevaan yhdistävänä tekijänä voi ainoastaan pitää sitä, että kummankin yhtyeen sisältä ja lähipiiristä on kuollut paljon porukkaa. Miksi Kaseva? No luin sen viimeksi tätä ennen!
Näkemiin vaan, muru! on itselle maailman paras koskaan tehty TV-sarja, siis kaksi ekaa kautta, jälkimmäiset menisivät ihan kivana viihteenä, ellei olisi vertailukohtaa vanhempiin kausiin. Kolmannella kaudella Gary Holton eli Wayne oli jo kuollut, itse asiassa hän kuoli jo kesken toisen kauden kuvauksia ja sarjan 7 pääosaesittäjää muodostivat niin hienon ryhmän, että mielestäni siitä ei saisi puuttua ketään.
Kaseva oli omituinen yhtye. Jo yhtyeen nimi oli outo, vaikka on tullut jo ajat sitten varmaan kaikkien tietoon, että se tarkoittaa mm. kätevää. Kirjan alanimi Jykeen kiven lämpö sitten taas on pätkä yhtyeen Kevät-biisistä. Sinänsä yhtyeessä ei ollut (tai onhan se vieläkin olemassa eri miehityksellä) mitään outoa, mutta laulut olivat käsittämättömän upeasti laulettuja usein herkkiä poplauluja tai balladeja ja itselle ei ainakaan tule 70-luvulta mieleen vertailukohtaa Suomessa.
Bändi julkaisi Factory-singlen vuosi sitten ja sehän tarttui heti 60-lukutyylisellä melodisuudellaan. Tämä ei suinkaan ole ihme, sillä biisintekijänä toimii Marko Kantola (laulu, kitara, koskettimet), joka oli aiemmin Nightingales-yhtyeen johtohahmo. Nyt on sitten täyspitkän vuoro. Singlen A-puolen lisäksi levyllä on 11 biisiä todella tyylitajuisesti tehtyä poppia.
The Vapors koottiin alunperin Englannissa 1978 ja sai suurimman hittinsä vuonna 1980 biisistä Turning Japanese, joka oli listaykkönen Australiassa ja kolmonen Englannissa. Biisi löytyy monelta punkkokoelmalta ja dvd:ltä, vaikkei se todellakaan mitään punkkia ole. Itse pidin enemmän bändin Jam-maisemmista biiseistä kuten Waitin' For The Weekend ja News At Ten.
Brittiläinen nimimerkin takaa kirjoitteleva Conehead on marinoitunut free party- ja teknokulttuurin syvissä vesissä jo 90-luvun alusta ja omaa mahtavan tietopankin sähköisten alakulttuurien ilmiöistä ja dionysialaisten tanssirituaalien historiasta Brittien saarilta. Tällä kertaa kirjoitus on luonnollisesti toisella kotimaisella eli englannin kielellä.
Porvoon Kipinästä, Kalmakabinetista ja Huntu-dokkarista tuttu Rikhard Larvanto on koonnut mainion käsikirjan kaikille eurooppalaiseen esoteriaan tutustumaan tahtoville okkultin maailman aloitteleville etsijöille.
