Vesa Vahtera

The Hot Rods on tehnyt ekan pitkäsoittonsa ilman 2019 kuollutta solistiaan Barrie Mastersia. Nykyäänhän laulun hoitaa ex-basisti Ian "Dipster" Dean. Ja hyvin hoitaakin. Viime vuonna Hiljaiset Levyt julkaisi yhtyeen singlen, joka on tämän levyn nimibiisi ja yhdessä B-puolen Secret Smilen kanssa biisit ovat parasta Hot Rodsia vuosikymmeniin.

The Members täytti 45 vuotta, vaikka se oikeammin taisi tapahtua jo pari vuotta sitten ja eka levytyskin on vuodelta 1977, mutta koelevythän tästä tulivatkin jo viime vuonna. Niin, vuosien kunniaksi Angloc. julkaisi sinkkuna bändin suurimmat hitit.

En nyt rockabilly-musasta ole koskaan kauheammin innostunut, ellei Stray Catsia, Buddy Hollya ja muita Hollyn aikalaisia lasketa. Suomessa tuli sitten Melrose, joka olikin sen verran rankempaa, etten tiedä, voiko sitä edes pistää samaan karsinaan niiden 70-luvun lopun ja 80-luvun alun rockabillybändien kanssa. Olen lukenut Eklundin kirjan Tiger Twist, sekä Janne Salmen Tigers Storyn, jossa siis osin näitä samoja asioitakin kuvataan. Baggelta taas olen kirjastossa hyllyttänyt monia lastenkirjoja ja dekkareita.

The Someloves ei oikeastaan ollut bändi, vaan lähinnä Stemsin johtomiehen Dom Marianin ja entisen Lime Spiders -kitaristin Darryl Matherin popprojekti, joka teki vuosien 1985-1990 välillä muutaman singlen lisäksi tämän LP:n. Tämä tietty Australiasta tullut, öh, bändi koukutti kyllä minun lisäkseni täällä Suomessakin monet muutkin.

Tekijä itse kertoo elämästään ja teoistaan sujuvasti ja kaiken lisäksi olen aina pitänyt SE-yhtyeestä ja se on ainakin kerran tullut nähtyäkin, Salon torilla kesällä 1984. Lisäksi kirjassa on joitakin tuttujakin, SE oli nimittäin pariinkin otteeseen puoliksi salolainen yhtye. Tästä varmaan käy jo ilmikin, että itseäni kiinnostavat kirjassa eniten SE- ja Seitsemäs maailma -yhtyeiden seikkailut. Kyllä näin on, mutta eipä se muukaan tylsäksi käy kerronnan ansiosta.