Avain: Elämäni levy

The Record of My Life #13: MEGA CITY FOUR:Tranzophobia (Decoy DYL3) 1989

Englantilainen MC4 perustettiin 1987 toimien sitä ennen hieman eri kokoonpanolla vuodesta 1982 nimellä Capricorn ja itse tutustuin bändiin seuraavana vuonna, kun ostin Lontoosta kokoelma-LP:n Underground Rockers, jossa on bändin ekat levytykset, biisit Shattered ja Claudia, sekä ekan singlen Miles apart, jotka kyllä kolahtivat täysillä.

The Record of My Life #12: Woude – keskellä aikaa (Johanna JHN 2028) 1981

Mainoksia oli toki silloin lehdissä jo ja silloinhan se on tehty. Wouden, kuten Leevinkin, kanssa kävi niin, että eihän silloin kersana voinut "kovana punkkarina" myöntää diggaavansa moista lällyilyä, mikä näin jälkikäteen tuntuu aika hassulta. Mutta hyvin pian jätin moiset höpsötykset ja myönsin muillekin kuin itselleni, että Woudehan on Suomen kovimpia bändejä.

The Record of My Life #11: DOGS D’AMOUR – Errol Flynn (China Records 839 700-1) 1989

Sanotaan nyt viimein, että tärkeimmät levyt näiden mainittujen ohella ovat olleet Clashin 3 ekaa ja Ramonesin melkein koko tuotanto (helvetin monen muun ohella), mutta en niistä keksi oikein enää mitään, joten pysytellään näissä.

The Record of My Life #9: Phil Woods and his European rhythm machine – Alive and well in Paris

Tämän kertaisen The Record Of My Life -sarjan artikkelin on kirjoittanut Petri Viitala, joka on pitkän linjan saksofonisti. Hän on tehnyt 1600 keikkaa ja soittanut 260 julkaistulla biisillä monessa kokoonpanossa Shitter Limitedistä Suurlähettiläisiin.

The Record of My Life #8: Entombed – Left Hand Path

Tämän kertaisen The Record Of My Life -sarjan  artikkelin on kirjoittanut ruskolainen levynkeräilijä ja musiikkiaddikti Jarno Koskinen, joka omaa metallibänditaustan ja on aiemmin toiminut kirjoittajana muun muassa Sue lehdessä.
spot_img

Suositut

PLASTIC TEARS: Motorhome

Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.

Jon Hopkins – Ritual (Domino Recording 2024)

Hopkinsin edellinen levy Music for Psychedelic Therapy oli lempeätä itsetutkiskelu- ja hyväksyntä-ambientia, uusin albumi Ritual menee nyt tummempiin vesiin ritualistiseen maagiseen todellisuuteen.

Jonas Orbiting – Future Objectives (Immersive Patterns 2024)

Saksalainen Jonas Orbiting julkaisi uuden eepeensä Future Objectives omalla vinyylilevymerkillään Immersive Patterns. Ep on taidokas setti monipuolista technoa.

Squarepusher – Dostrotime (Warp 2024)

IDM- ja braindance-genrejen yksi pioneereista Squarepusher on työstänyt korona lockdownien aikana Dostrotime-albumiaan meidän kaikkien onneksi.

Verdin Requiem ja Rocklegendoja Tampere-talossa Keväällä

Tampere-talon kevät houkuttelee musiikin ystäviä Verdin teoksella ja legendaarisilla rockartisteilla. Kansainvälinen ja kotimainen musiikkielämys tarjoaa kaikea oopperasta rockiin.