Wimme ja Tapani Rinne levyttivät uuden seikkailu-albumin jazzin, ambientin, etnon ja joikujen ääniaalloilla. Toismaallista shamanismia ja ikiaikaista viisausperinnettä kaipaaville pakko-hankinta.
Tämähän kuulostaa hyvältä. En muistaakseni niin kauheasti ole innostunut aiemmista kuulemistani soolobiiseistä. Nyt tuli kuunneltua uudelleen muutama aiemmin ilmestynyt juttu. Eivät ne kylläkään ole tämän vertaisia. Kuulostavat tämän rinnalla aika keskitien tavaralta. Tämä biisi sitten kuulostaa vanhalta kunnon punkpopilta (paino kuitenkin jälkimmäisellä sanalla).
