Hellhound jäi itselleni vähän vähemmälle huomiolle tuossa 70-80-lukujen taitteessa, kun oli niin paljon muutakin punkmusaa tyrkyllä. Vai olikos tämä punkkia?
Tämä ei ole kirja. Se on manuaali ei-dualistiseen elämään. Se on sielunmessu tuhoontuomitulle lajille. Tämä on henkilöhahmon ja egon syöjä. Kirja yhdistelee evoluutio-oppia ja kehityspsykologiaa rehellisellä otteella kuvatessaan ihmisminän kuvitelmien mekanismeja.
