Oli aamulla ekat Persoonallisuushäiriö-treenit sitten Porin keikan tammikuussa. Ja näkin ilman rumpalia, kun sattuu olee päivällä töissä ja Jiri eli basisti menee iltaan.
Sain perkula vielä neulottua farkun lahkeet kipsin päälle, ettei tarvitse verkkareissa lähteä. Nyt ei kyllä sitten suihkuun enää mennä eikä näitä riisuta ennen sunnuntaiaamua!
Tämän kirjan ohessa kuuntelin ja katselin vanhoja Tigersin, Cavanin jne. keikkoja, koska ajattelin, että olisiko aika kullannut muistot. Ei ollut, etenkin nuo kaksi olivat sellaista sontaa, etten muistanutkaan niitä niin kamaliksi. Mutta näköjään silloin täällä läpi meni (muualla oikein ei). Mutta tämä tuli varmaan jo selväksi. Selailin myös joulun aikaan mutsin luona vanhoja Suosikkeja (Soundit muistan jo ulkoa!) ja se oli kyllä sitten jo kivempaa nostalgiaa. Pitää varmaan ottaa lehdet joskus lähempään tarkasteluun, vaikka jutut aika tyhjänpäiväisiä muistaakseni olivatkin.
