Kirkkopuiston Terassi päättää kesänsä monipuolisen ohjelman parissa ja ennätyksellisillä kävijämäärillä. Viimeinen viikko huipentuu live-musiikkiin ja kulttuuritapahtumiin.
Vuosi sitten keväällä Seven Spires kiersi Eurooppaa Dragonforcen lämppärinä, mutta kiertue ei yltänyt edes Ruotsiin, saati Suomeen. Lähimmät keikat olivat Kööpenhaminassa ja Hampurissa, joista Köpis myi nopeasti loppuun. Oletan, että sinne menivät myös bändien ruotsalaiset fanit. En siis voinut olla tarttumatta tilaisuuteen, kun Seven Spires ilmoitti lähtevänsä Eurooppaan islantilaisen viikinkimetallibändi Skálmöldin lämppärinä ja lähin keikka olisi näin turkulaisen fanin näkökulmasta mukavasti Tukholmassa.
Oli varmaan talven kamalin ilma, kylmä ei ollut, mutta vettä oli tullut taukoamatta koko päivän ja kadut olivat täynnä isoja lammikoita. Onneksi Logomon eteen menee suoraan linja-auto eikä tarvinnut liukastella kuin mäki alas. Kalliiseen kaljaan oli varauduttu, mutta kyllä se kymppi silti tuntui, kun juuri oli tullut oltua Irish Pubissa, missä iso olut on 3,50.
Tämä Rollari-kirja keskittyy yhtyeen keikkoihin Suomessa ja mitä täällä heistä kirjoitettiin. Kun ottaa huomioon, että bändi oli Suomessa ensi kerran jo 1965 ja millainen tämä maa on ollut vielä 80-luvullakin, niin tottakai huvittavia tapauksia mukana on.
Musiikki on mielestäni vähän niin kuin magiaa, parhaimmillaan sillä voi vaikuttaa kuuntelijan tunnetiloihin tai saada jopa lihakset liikkeelle. Muusikko, opettaja, terapeutti ja kitaristi Vic Hyland on kirjoittanut inspiroivan ja käytännönläheisen teoksen luovuudesta ja kuinka maagisella maailmankatsomuksella on paljon annettavaa musiikille.
