Kun kirja alkaa useiden sivujen tykityksellä siitä, kuinka sen idea potkii persiille ja tulee mullistamaan elämäsi, olisin jo voinut lopettaa lukemisen. Mutta koska tapanani ei ole tyrmätä taideteoksia kokematta niitä kokonaisuudessaan, kahlasin eteenpäin, ja voi juku, sitten alkoi tapahtua.
Moona Laakson tuorein kirja raottaa ovet menestyneiden miesten maailmaan, jossa tunteille tehdään tilaa. Millainen on nykymiehen määritelmä, kun kovuudella ei mitata enää miestä tai edes menestystä?
Kaikkien Suomessa julkaistujen ruotsinkielisten sanomalehtien digitointityö Kansalliskirjastossa etenee hyvää vauhtia. Viimeisen viiden vuoden lataustilastot osoittavat, että ruotsinkieliset sanomalehdet ovat nousseet palvelun suosituimpiin aineistoihin.
Yhden miehen harrasteprojektina alkanut kaikille avoin some-kilpailu on saavuttanut suursuosion ja muodostunut ilmiöksi ensimmäisen toimintavuotensa aikana.
Niin. Buzzcocks teki kolme loistavaa albumia vuosina 1978-1979. Ne ovat hienoja kokonaisuuksia ja niissä on annettu tilaa myös erilaisille kokeiluille, eivätkä ne uuden aallon genressä ole todellakaan mitään helpointa perustavaraa. Sellaistakin (helposti lähestyttävää) niissäkin toki on. Sinkuillaan bändi oli sitten erittäin pop ja tässä olevat 8 ensimmäistä singleä (omakustanne-EP Spiral Scratch puuttuu) Orgasm Addictia lukuun ottamatta sijoittuivat kivasti brittilistoilla.
Kyllä se nyt niin vaan on, että suurin piirtein jokainen minun ikäluokastani ja nuoremmista ja vanhemmistakin on Suosikkia lukenut. Joskus löysin roskiksesta 60-luvun lopun ja 70-luvun alun hyväkuntoisia Suosikkeja ja nyt vähän harmittaa, että tuli ne vietyä antikvaarioon. Taisin olla siinä 10 v. ja vaikka Suosikki tuli kotiin, niin sitä osittain inhosi, eikä noin vanhoille numeroille ollut sitäkään vertaa käyttöä. Väärin, etenkin tämän kirjan perusteella ne vanhat numerot vasta loistavia (sanan voi käsittää miten haluaa) olivatkin keksittyine juttuineen ja mitä siellä nyt sitten olikaan.
