Rockfestin innoittamana on pakko raottaa omaa tärkeimpien levyjen hyllyäni. Perjantaina 9.6.2023 Def Leppard palasi keikalle Suomeen – edellinen kerta oli myös Rockfestissä neljä vuotta aikaisemmin. Tänä vuonna bändi kiertää estradeja Mötley Crüen kanssa. Siinä missä Mötiköiden lavakarisma aiheuttaa lähinnä myötähäpeää ja keikan parasta antia ovat heidän strip.. siis tanssijansa, Def Leppard on ikääntynyt huomattavasti tyylikkäämmin.
The Members täytti 45 vuotta, vaikka se oikeammin taisi tapahtua jo pari vuotta sitten ja eka levytyskin on vuodelta 1977, mutta koelevythän tästä tulivatkin jo viime vuonna. Niin, vuosien kunniaksi Angloc. julkaisi sinkkuna bändin suurimmat hitit.
En nyt rockabilly-musasta ole koskaan kauheammin innostunut, ellei Stray Catsia, Buddy Hollya ja muita Hollyn aikalaisia lasketa. Suomessa tuli sitten Melrose, joka olikin sen verran rankempaa, etten tiedä, voiko sitä edes pistää samaan karsinaan niiden 70-luvun lopun ja 80-luvun alun rockabillybändien kanssa. Olen lukenut Eklundin kirjan Tiger Twist, sekä Janne Salmen Tigers Storyn, jossa siis osin näitä samoja asioitakin kuvataan. Baggelta taas olen kirjastossa hyllyttänyt monia lastenkirjoja ja dekkareita.
The Someloves ei oikeastaan ollut bändi, vaan lähinnä Stemsin johtomiehen Dom Marianin ja entisen Lime Spiders -kitaristin Darryl Matherin popprojekti, joka teki vuosien 1985-1990 välillä muutaman singlen lisäksi tämän LP:n. Tämä tietty Australiasta tullut, öh, bändi koukutti kyllä minun lisäkseni täällä Suomessakin monet muutkin.
Englantilainen okkultisti ja kirjailija Kenneth Grant (1924–2011) tunnetaan parhaiten alun perin Aleister Crowleyn Ordo Templi Orientiksesta erkaantuneen nk. Tyfonisen O.T.O.:n perustajana. Poiketen Crowleyn fallosentrisestä magiasta, Grantin luotsaama ”tyfoninen traditio” nosti jalustalle feminiinisen luomisvoiman ja ammensi theleman ohella opetuksiaan mm. tantrasta, Advaita Vedānta -filosofiasta ja taiteilija-okkultisti Austin Osman Sparen teorioista. Vaikkakin Grantin merkittävin perintö länsimaiselle esoterialle on eittämättä hänen massiivinen yhdeksänosainen kirjasarjansa ”Tyfoniset trilogiat”, hän jätti painavan jäljen myös britannialaiseen okkulttiseen fiktioon ja weird-kirjallisuuteen. Valoa vasten on kirjailijalta ensimmäinen suomeksi käännetty teos.
Tämähän kuulostaa hyvältä. En muistaakseni niin kauheasti ole innostunut aiemmista kuulemistani soolobiiseistä. Nyt tuli kuunneltua uudelleen muutama aiemmin ilmestynyt juttu. Eivät ne kylläkään ole tämän vertaisia. Kuulostavat tämän rinnalla aika keskitien tavaralta. Tämä biisi sitten kuulostaa vanhalta kunnon punkpopilta (paino kuitenkin jälkimmäisellä sanalla).
