Nostaako luonto ihmistä? Näin uskoi Friedrich Nietzsche, joka elämänsä heikoimpana hetkenä löysi luvatun maansa Alpeilta ja koki henkisen renessanssin. Hän ei ollut etsinnässään yksin – myös Hermann Hesse ja Richard Wagner kurottivat pyhiinvaelluksillaan etelään Alpeille ja niiden yli Italiaan. Filosofian historian suurimpaan draamaan mahtuu pakomatkoja ja salaromansseja, erakkoutopioita ja poliittisia ääriliikkeitä, Jumalan kuolema ja Dionysoksen inkarnaatio. Mitä sadan vuoden takaisten etsijöiden voimapaikoille kuuluu tänään, vieläkö genius loci, paikan henki puhuu vakaville vaeltajille?
Tämän kirjan ohessa kuuntelin ja katselin vanhoja Tigersin, Cavanin jne. keikkoja, koska ajattelin, että olisiko aika kullannut muistot. Ei ollut, etenkin nuo kaksi olivat sellaista sontaa, etten muistanutkaan niitä niin kamaliksi. Mutta näköjään silloin täällä läpi meni (muualla oikein ei). Mutta tämä tuli varmaan jo selväksi. Selailin myös joulun aikaan mutsin luona vanhoja Suosikkeja (Soundit muistan jo ulkoa!) ja se oli kyllä sitten jo kivempaa nostalgiaa. Pitää varmaan ottaa lehdet joskus lähempään tarkasteluun, vaikka jutut aika tyhjänpäiväisiä muistaakseni olivatkin.
