Lucy Adlingtonin kirja Auschwitzin ompelijattaret kertoo vaikuttavan tositarinan naisista, jotka ompelivat natseille viimeisen muodin mukaisia asuja säästyäkseen kuolemalta.
Itsestään mies tässä kertoo, sehän paistaa läpi. Alussa kaikki naiivius ärsyttikin, kunnes tajusin, että tässähän kerrotaan minustakin. Ollaan suht samanikäisiä. Lähes kaikki osuu kohdalleen; pikkukaupunki, ihastuminen punkkiin jo lapsena, omat bändit jne. Katkollakin oltiin näköjään yhtä kauan (mä olin kyllä vähän muuallakin, mutta joo).
