Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.
Jaahas, eihän siitä ole kuin 12 vuotta, kun Punk Lurex julkaisi uutta musaa. Onko bändi sitten muuttunut? Sikäli nyt ainakin, ettei alkuperäisistä ole mukana kuin laulaja-basisti Tiina. Kitaristi Kukkakin on ollut kauan mukana. Musiikillisesti muutosta ei juuri huomaa, paitsi että yhtye ei enää horju niin kuin joskus ennen.
Uuden indie-tulokkaan juhannusbiisissä vanhat taiat siirtyvät asfalttipelloille ja pelko on kylmä kivi, joka ottaa elämästä vallan mittumaarin mystisellä voimalla.
Vastavaloa: Perhosii, Ingrid Yö ja Aavakaiku @Maanalainen, Tampere 4.6.26
Olipa kerran lumoava ilta indie-artistien kanssa Tampereen rouheimmassa live-mestassa, jota TRELMU ylläpitää rautatieaseman kyljessä.
