Joo tuota, olen lukenut ainakin yhden Black Sabbath -kirjan, pari Ozzy-kirjaa ja Iommin muistelmat. Mietin, kannattaako tätä nyt sitten lukea. Ei onneksi ollut muutakaan sopivasti luettavilla, niin mikäpäs siinä. Onneksi siksi, että tämähän oli ihan pirun hauska. Arvostelut eivät ole olleet kovin kehuvia, ennemminkin vähän siihen suuntaan, että kyllähän tuon nyt lukaisee. No, onhan se niinkin, eikä tässä nyt edes minulle niin kauheasti mitään uutta ja kiinnostavaa ollut, mutta ei sitä aina tarvitsekaan.
Yksi mistä herra basisti saa sympatiani, on se, että äijä on jo 50-luvulta ollut kasvissyöjä ja sittemmin vegaani. Muistan vain, millaista oli olla pelkkä kasvissyöjä 80-luvulla, niin mites sitten vegaani 50-luvulla? Piti tarkastaa, oliko moista sanaa silloin edes keksitty. Oli se.
Tämä meni yllättävän nopeasti, koska yhden kappaleen jälkeen halusi jatkaa seuraavaan jne., vaikka nuo aavekartanot sun muut olivat tulleet tutuiksi jo noista muista opuksista. Ehkäpä hauskin kohta on tuo eka Amerikan kiertue ja väärinkäsitykset Amerikan ja Englannin kielen eroissa. Esim. sana fag tarkoittaa aivan eri asiaa USA:ssa ja Briteissä. Lukekaa itse, ellette tiedä. No tiedätte tai ette, lukekaa ainakin tuo kohta (sivut 128-130)! Tämä on siis erittäin mukavaa luettavaa, ellei nyt mitään suuria paljastuksia odota. Ja kukapa sellaisia nyt tästä aiheesta enää.
-V. Vahtera
