Mistä valo pääsee sisään on dystopiatarina, jonka kuulaan pinnan alla otetaan kantaa valeuutisiin ja syrjintään.
Mitä ihminen on, jos häneltä viedään muisti? Anne-Maija Aallon uutuuskirja on huikean taidokas, vangitseva tarina kapinasta, toivosta ja ihmisyydestä. 9. syyskuuta julkaistava Mistä valo pääsee sisään on itsenäinen jatko-osa kiitetylle Korento-romaanille.
Kahden hahmon rakkaustarina
Mistä valo pääsee sisään on kahden hyvin erilaisen ja erilaisia arvoja edustavan hahmon rakkaustarina. 18-vuotias Aleksei on veden peittämän Tokion hallitsijapuolen kasvatti, joka on opetettu uskomaan ihmisten epätasa-arvoisuuteen ja hänen oman ryhmänsä oikeuteen sortaa muita. Hän tapaa vastarintaliikkeessä mukana olevan Marijan, joka ajattelee maailmasta täysin päinvastaisesti kuin Aleksei. Nuoret rakastuvat, ja heidän tarinansa kautta kirjassa pohditaan oman äänen löytämistä kaiken hälyn keskellä: sitä, kuinka asiat eivät välttämättä ole oikeasti niin kuin kaikki ympärillä uskovat.
Uutuuskirjan ytimessä on tällä hetkellä hyvinkin ajankohtainen, valeuutisiin sidoksissa oleva ilmiö. Monet tekevät tulkintojaan ja luovat omiin uskomuksiinsa nojaten omat käsityksensä siitä, mikä on totta ja mikä valetta, ketkä ovat ”hyviä” ja ketkä ”pahoja”.
”Mistä valo pääsee sisään tulee vähän tahtomattaankin todella lähelle todellisuutta. Kirjoitin kirjaa samoihin aikoihin Yhdysvaltain presidentinvaalien kanssa, ja niitä seuratessa korostui, kuinka monilla ihmisillä on tänä päivänä hyvin voimakkaita ja ehdottomia näkemyksiä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Jos kukaan ei kyseenalaista niitä, tietynlaiseen todellisuuteen on äärimmäisen helppo solahtaa omien totuuksiensa kanssa”
Anne-Maija Aalto pohtii.
Maailman kahtiajakautumisen lisäksi dystopiatarina käsittelee ihmisen syntyperään perustuvaa syrjintää ja poliittisen ilmapiirin kiristymistä. Kirjan tärkeimpiin teemoihin lukeutuu myös ilmastokriittisyys, sijoittuuhan se jäätiköiden sulamisen johdosta veteen peittyneeseen Tokioon.
Japanilainen minimalismi kiehtoo niin kirjallisuudessa kuin siviilissäkin
Turkulainen nuortenkirjailija Anne-Maija Aalto teki vaikutuksen kirjallisuusmaailmaan jo vuoden 2016 esikoisteoksellaan Syvään veteen, jolle myönnettiin kunniamaininta Otavan nuortenromaanikilpailussa. Viime vuonna julkaistu dystopiatarina Korento valittiin viime vuonna Topelius-nuortenkirjallisuuspalkintoehdokkaaksi.
Sekä Korento että Mistä valo pääsee sisään sijoittuvat Japaniin, koska maan ja sen kulttuurin vähäeleisyys sekä suurkaupunkien ja luonnon välinen ajoittainen ristiriitaisuus kiehtovat Aaltoa.
Vähäeleisyys näkyy myös Aallon tekstissä. Hän kertoo pyrkivänsä kirjoittamisessaan tietynlaiseen kuulauteen ja rauhallisuuteen – niin, että pinnan alla tapahtuu enemmän kuin päällisin puolin vaikuttaa. Se erottaa hänen nuortenkirjansa etenkin amerikkalaisista verrokeistaan, jotka ovat usein hyvin nopeatempoisia ja voimakkaan juonivetoisia.
Aalto itse lukee mielellään japanilaista kirjallisuutta, muun muassa Yasunari Kawabataa. Hän valitsee minimalismin kirjoittamisen lisäksi myös arjessaan: hän on hankkiutunut eroon kaikesta turhasta tavarasta ja miettii hyvin tarkkaan hankintojaan. Hänelle on tärkeää olla hyvin tietoinen siitä, mihin hän käyttää aikansa, rahansa ja energiansa.
Lähde Kustannusosakeyhtiö Otava
