The Record of My Life #25: Eminem – The Eminem Show

Aiheeseen liittyvää

Emotion visa: Sieltä täältä

Sekalaisia musiikkiaiheisia kysymyksiä sieltä ja täältä. Kokeile alta miten...

Viikon Kovin Biisi: VKB 23/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Rami Helin – The Lonesome Death of George Mallory

Menehtyneestä vuorikiipeilijästä kertova Rami Helinin debyyttisingle äänitettiin keskellä luonnonkatastrofia...

Silja Aalto ja Laura Malmivaara esittävät Paavo Ruotsalaisen vaimoja Viimeiset kiusaukset -oopperassa

Viimeiset kiusaukset -ooppera esitetään Tampere-talossa ja Olavinlinnassa vuonna 2025. Teoksen ohjaa Mikko Kouki ja musiikista vastaa Ville Matvejeff.

Leon Volca – Do They Think I Am a Goblin Shark? (Blueye Musica 2024)

Mystinen artisti Leon Volca tuuttaa levyllisen IDM/elektro/chiptune-musiikkia Asan levymerkillä Blueye Musica. Ei herkästi provosoituville kuulijoille, genren tuntijoille takuulla kiinnostavaa materiaalia.

Jaa somessa

Edi Nyman on vuonna 1989 Heinolassa syntynyt musiikkituottaja, (rap)artisti sekä pienlevy-yhtiö Rosoin perustaja, joka vaikuttaa mm. kahdeksanjäsenisessä hiphop-kollektiivissa nimeltä MRTL KMBO. Musiikin kuluttajana Edi on monipuolinen, joka kuuluu myös hänen omissa projekteissaan; raa´an tai perinteisemmän räpin lisäksi kappaleita on mukava maustaa indierockilla, klassisella, elektronisella tai vaikka metallimusiikilla. Oikeastaan millään muulla ei ole musiikissa väliä kuin sillä, että se tuntuu hyvältä ja se tuottaa jonkinlaisia mielikuvia.

Kun aloin miettimään mistä albumista tämän jutun kirjoittaisin, päässäni pyöri jatkuvasti vain yksi albumi. Yritin useasti keksiä jonkin muun, joka saattaisi olla ihmisille mielenkiintoisempi lukea mutta palasin aina tähän samaan albumiin. Tämän albumin vuoksi aloitin joskus sen, mitä teen tänä päivänäkin eli musiikkia. Tämän albumin vuoksi olen kahlannut historiaa kyseisen genren sekä alakulttuurin osalta niin syvältä kuin mahdollista, ja sitä kautta tutustunut paljon muuhunkin, olennaiseen sekä epäolennaiseen. Tästä albumista lähtee niin monta haaraa eri suuntiin, että en lopulta voinut olla kirjoittamatta tästä. Albumi on Eminem – The Eminem Show.

The Record Of My Life

Kun aikanaan 1999 Eminem tuli rytinällä radioihin My name is – singlen myötä, en herrasta niin välittänyt. En siitä tosin paljoa ymmärtänytkään mutta lähinnä musiikin kuunteluni oli sitä, mikä sopi lätkäjunioreiden pukukoppimusiikiksi ja mitä lätkäpeleissä soitettiin.

Kun sain The Eminem Show’n käsiini, oli kesäloma juuri ennen yläasteen alkamista. Olimme jalkapallojoukkueeni kanssa turnausreissuilla ja pysähdyttyämme syömään huoltoasemalle, siellä oli myynnissä kyseinen albumi. Silloin mukanani ollut ystäväni, nykyinen bändini jäsen, oli kova Eminem-fani ja suositteli albumia muutaman muun pelikaverini kanssa. Joukkuepelaaja kun olen aina ollut, ostin albumin, jotta voidaan sitä sitten porukallakin kuunnella mankasta.

Muistan vielä erittäin hyvin, kun laitoin avausbiisi White American soimaan kannettavasta CD-soittimesta kuulokkeisiin selatessani samalla kappaleen lyriikoita kansivihkosesta. Eminemin aggressiivisuus, ulosanti, selkeys ja se miten kiinnostavasti hän asiat esitti kolahti itseeni tavalla, jota en ollut ennen oikein kokenut musiikissa. Kaiken lisäksi, että albumilla on humoristisempikin puoli mm. Without me ja Superman – kappaleiden osalta käsissäni oli varmasti tuleva klassikko, joka ei tuntunut millään tavalla raskaalta kuunnella teini-ikään tulevalle nassikalle. Tänä päivänäkään yli 20 vuotta myöhemmin albumilla ei ole yhtään skipattavaa raitaa.

Kappaleen tuotanto on ehkä paras esimerkki siitä, jota itse olen aina ihannoinut tietyllä tapaa. Siinä ei ole mitään turhaa, kaikki kuuluu selvästi eikä missään ole mitään liian monimutkaista ja teennäistä. Amerikkalaiseen tuon ajan tapaan, vokaaleille annetaan rutkasti tilaa mutta toisin kuin niin moni muu tuon ajan rap-albumi, kappaleen biitit ovat erittäin mielenkiintoisia ilman vokaalejakin. Harva itseasiassa tietää Eminemin olevan myös loistava tuottaja ja tämänkin albumin hän on pääosin, toki Dr. Dren avustuksella, tuottanut. Kappaleiden kuten Business, Say what you say ja Till I collapse – biitit ovat sellaisia, joiden pitäisi melkeinpä olla esimerkkejä jossain biittikoulussa, että ”tältä kuulostavat täydelliset rap-biitit”.

Kappaleiden vierailijat eivät sen kummempia esittelyjä kaipaisi. Legendaarisen Dr. Dren lisäksi Obie Trice, jonka ura näytti oikein hyvältä vielä 2000-luvulla, kuulostaa erittäin vakuuttavalta Drips – kappaleessa. Eminemin ja Obien kemia sopi tuohon aikaan yhteen kuin nyrkki silmään varsinkin Dripsin tyylisissä punchline-hassutteluissa.

Albumin ilmestymisen aikaan myös Eminemin ex(?)-bändi D12 eli parasta aikaansa. Kappale When the music stops on käsittämättömän mahtava possebiisi ja D12:n tyylille uskollisesti synkän bängäävä, jossa jokaisella jäsenellä on selvä oma slottinsa ja jonka kaikki hoitavat kunnialla. Näistä parhaiten ehkä mieleen jääkin Bizarre, jolle myös omalla soolourallaan on osunut kataloogiin muutama klassikko (RockStar, FatBoy…)

Ehkä koko albumin mieleenpainuvin ja suurellekin yleisölle tutuin on Nate Doggin kertosäkeistö kappaleessa Till I collapse. Mahdollisesti maailman persoonallisin lauluääni, jota rap-kappaleissa on kuultu, oli aina varma valinta kappaleeseen kuin kappaleeseen (myöh. mm. Eminemin Shake That, joka oli suuri radiohitti). Valitettavasti Nate Dogg kuitenkin kuoli vuonna 2011 sydämen vajaatoimintaan.

Vaikka kyseessä ei olekaan ns. vierailu, ei sovi unohtaa Sing for the moment– raitaa, jossa lainataan Aerosmithin Dream on – kappaletta. Vaikka Steven Tyler laulaakin kappaleen raidalla vain sämplättynä, jotain arvostuksesta ja kappaleen onnistumisesta kertoo se, että Tyler oli Rock and Roll Hall of Famessa 2022, jossa Eminem kruunattiin, vetämässä biisiä livenä Eminemin kanssa.

Eminemissä on aina ollut hienoa myös se, että hän on uskaltanut laittaa itsensä peliin mitä erikoisimmilla tavoilla. Hailie´s song on kappale, jota ei varmasti tuollaisena kukaan aikanaan osannut odottaa kuulevansa. Jo tuolloin tiedettiin, että tietyllä tapaa Eminemillä oli myös lauluääntä, mutta että sitä jaksaisi kuunnella lähes kokonaisen kappaleen ajan oli yllätys. Nykyäänhän kappale on (onneksi) tietynlainen klassikko Tiktok-väellekin, jotka ovat löytäneet ”vanhojakin” kappaleita videoihinsa. Hailie´s song on kaunis ja rehellinen kappale, joka on omistettu nimensä mukaisesti jo aikuiseksi kasvaneelle Eminemin tyttärelle ja herkistänee hamaan tappiin asti kovaluontoisempiakin isejä.

Yhteenvetona vaikka kuinka yritän, en koskaan ole löytänyt The Eminem Show’sta mitään pahaa sanottavaa. Se on inspiroinut ja motivoinut sekä ollut kaiken ”pahan alku ja juuri”. Tämän ansioista olen tutustunut niin Eminemin kuin lukemattomien muidenkin tuotantoon niin rapin osalta kuin muidenkin genrejen. Ehkä joku muukin ajattelee samoin, sillä pelkästään Spotifyn mukaan kappaleet Without me ja Till I collapse ovat ylittäneet miljardi kuuntelua jo aika päivää sitten. Se on aivan käsittämätön määrä ja kertoo toki myös Eminemin asemasta nykypäivänä, ei pelkästään rap-musiikin vaan koko musiikki- ja viihdealan osalta.

Sitä päivää odotellessa, kun Eminem saataisiin Suomeen esiintymään…

– Edi Nyman / Rosoi

spot_img