Ultraääni Records ja Puro Recordings tekivät vuoden kulttuuriteon ja uudelleenjulkaisi suomalais-venäläisen esoteerisen taiteilijan Aleksandra Ionowan vuonna 1978 äänitetyn minimalistisen piano-albumin uudelleen.
Marcus & Martinus Tampere-talossa 22.8.25
Mukavuusalueeni ulkopuolella on mm. poikabändit, mutta joskus sinne vaan on mentävä. Kävin 9-vuotiaan kokemusasiantuntijan eli poikani kanssa tsekkaamassa nuorisomusiikin nykytilan.
Aiemmin kaksi EP:tä julkaissut Boasters on pienen levytystauon jälkeen tehnyt ekan LP:nsä. Tämähän on oita, mitä en kauheasti muista Suomessa lähivuosina kuulleeni. Musiikkilajina se on vähän sellainen, että esimerkiksi suuri suosikkini Cock Sparrer kuulostaa monella biisillä kuin soittaisi samaa biisiä aina vain (eikä haittaa yhtään!). Siinä on yleensä ne samat tarttuvat sointukuviot, jotka houkuttavat yhteishoilotukseen.
Arvostelin taannoin tuon ekan digisinkun Satu ja jopa kehuin sitä. No eipä se tämän muun materiaalin joukossa pahalta kuulosta vieläkään. Bändissä on kaksi alkuperäisjäsentä, Adi ja Stressi ja kolmas melkein alkuperäinen, Räpylä, joten odotin jotain edes vähän räväkämpää.
