Tänään uuden nyrjähtäneen tahtilajin teknoa sisältävän ep:n EABE:lla julkaissut artisti kertoo musiikkihistoriastaan ja uuden ep:n syntymisestä.
Kerro omasta matkastasi musiikin ja artistiuden kanssa?
”Musiikin diggailu alkoi M.A. Nummisen lastenlauluista. Teini-iän meiningissä oli suht tyypillistä hevipolun tallaamista, Iron Maidenin diggailua, Metallican riffien opettelua kitaralla, sit mukaan tuli vielä vähän raskaammat Slayer, Celtic Frost ja Venom. Sitten tajunta laajeni käsittämään Soundgardenin ja muiden Seattle-bändien kaltaista musaa, ja samalla kellaribändin kanssa soitettiin covereita. Soundgarden tarjosi ensikosketuksen 4/4-rytmien ulkopuolelle, siitä on sittemmin muotoutunut erityinen kiinnostuksen kohde tai päähänpinttymä, miten sen sitten haluaakin ajatella.
Tajunta laajeni lisää kun löysin toisaalta vielä pahaenteisemmän ja härömmän kitaramusan kuten The Jesus Lizard ja Melvins. Toiselta kantilta ajatusmaailma avartui käsittämään että musiikissa ei aina ole pakko suristella särökitaroilla, ja mukaan tulivat artistit kuten Tom Waits, Kate Bush, PJ Harvey, vanha funk ja sitä kautta myös rap ja hip hop. Bändisoitto jäi sivummalle, jotain DJ-toimintaa oli mutta ei biittimiksauksen kannalta vaan rokkiluolassa.
Oman musiikin tekeminen kiinnosti, ja varmaankin artistien kuten DJ Shadow ja FSOL hommasin PC:n ja siihen SoundBlaster-äänikortin, jossa taisi olla muhkeat 8 megaa muistia omille sampleille. Oli mahtavaa samplata omia perkussiosaundeja ja tehdä niillä rytmejä alkeellisella MIDI-sekvensserillä.
Vuosia kului, opiskelin jonkin verran äänijuttuja ja testasin Max / MSP -ymäristöä. Se tarjosi ihan jänniä mahdollisuuksia, mutta lopulta generatiivinen tekeminen ei tuntunut omalta, kaipasin strukturoidumpaa ja biisimäisempää tekemistä. Ableton Liven opettelun myötä tuntui että oma tapa tehdä löytyi, tajuton fiilis kun MIDI:n ja audiotiedostojen yhdistely olikin niin vaivatonta, saatoin keskittyä ideoiden työstämiseen teknisen säätämisen sijasta. Samoihin aikoihin innostuin tummasaundisesta teknosta kuten Stroboscopic Artefacts -labelin jutut, ja aloin tehdä sen henkisiä omia biisejä, kun tuntui että sellaista osaan tehdä ja on jotain annettavaa. Omaleimaisuutta hain ja haen edelleen 4/4:n ulkopuolelle kurottelevista rytmeistä, ja kokeiluista saundien parissa.
Kitaran soitto on sittemmin jäänyt, tilalle on tullut sähköbasso ja koskettimet. Basson sormilla soittaminen on mukavan fyysistä toimintaa, ja koskettimien kautta ovat auenneet soinnut ja teoria uudella tavalla.”
Vaikutteesi musiikin saralla?
”Vaikutteita tulikin jo mainittua tuossa edellä, uskon että kaikki mistä pidän ruokkii jollain tapaa omaa musiikin tekemistä, vaikkei se kuuluisikaan suoraan lopputuloksessa. Kuuntelen todella paljon musiikkia, välillä jo itselle tuttua mutta usein uutta etsien. Jokin sisäinen pakko ajaa etsimään uusia äänikokemuksia, harvemmin trendien mukaan vaan tuttujen suosittelemana, tai jonkin artistin tai tyylin kautta kaninkoloon sukeltaen. Löytyy ikisuosikkeja kuten Black Sabbath tai Kraftwerk, mutta ne ovat jo onneksi monille tuttuja, joten kun tuputan musiikkia kavereilleni niin usein päädyn vaahtoamaan jostakin suht uppo-oudosta. Obskuriteetti ei sinällään ole mulle itseisarvo, mutta mua kiehtoo etsiä sellaista jota en ole ennen kuullut, ja usein ne polut ovat niitä vähemmän tallattuja. En ole snobi tai portinvartija, päinvastoin. Kun löydän jotain kiehtovaa, saatan intoilla ja suositella sitä rasittavuuteen saakka.
Yksi valtavan suuri vaikuttaja itselle on Meshuggah. Toisaalta heidän rytminsä ja riffinsä tuntuvat yllättävän luontevilta, ja toisaalta taas hyvin kulmikkailta, aivan kuin ideasta olisi väännetty biisi (myönteisessä mielessä) puoliväkisin. He ovat toki suosittuja omassa skenessään, ilahduttaa että niin ”vaikea” musiikki on löytänyt yleisönsä.
Jazz ja erityisesti fuusiojazz on vaikuttanut vuosien varrella paljon, kuulen siinä teknisen taituruuden lisäksi vimmaista groovea, soittamisen iloa, saundikokeiluja ja myös paljon leikkisyyttä. Täytyy mainita rumpali Horacee Arnoldin aivan turhan huonosti tunnettu albumi Tales Of The Exonerated Flea, Okay Temiz / Oriental Wind -albumi Zikir sekä trumpetisti Eddie Hendersonin 70-luvun alun tuotanto.
Kokeilevammassa musiikissa tai äänitaiteessa on paljon elähdyttäviä juttuja, mainitaan vaikka David Behrman ja Laurie Spiegel. Äskettäin löysin tekijäkaksikon Roberto Musci & Giovanni Venosta. He tekivät 80- ja 90-lukujen taitteessa hienoja albumeja, joissa yhdistelevät matkoilla itse äänittämiään perinnesoittajia ja omia studiokokeilujaan. Musiikin lisäksi noissa levyissä kiehtoo tekotapa, esim. tuon ajan samplerien käyttö. Vaikka teenkin kokonaisuudet valmiiksi DAW:issa ja teen paljon softasynilla, niin käytän kuitenkin jonkin verran hardwarea kuten Make Noisen 0-Coast. Työvälineiden vaikutus tekotapaan ja lopputulokseen kiehtoo, ehkä tulevaisuudessa tutkiskelen sitä enemmän omassa tekemisessä.
Kokeellisuuden lisäksi arvostan musiikissa tarttuvuutta. Ilahduttaa erityisesti kun löydän kappaleita jotka ovat valtavirtamusiikkiin verrattuna kokeellisia, mutta tarttuvat visusti ja olisivat jossain toisessa todellisuudessa radiohittejä, tai ovat ehkä olleetkin länsimaiden ulkopuolella. Pari esimerkkiä: Abilio Manoel com Rosa Rebelo – Pena verde, Deerhoof – Believe ESP ja White Noise – Love Without Sound.
Teknon saralla ovat inspiroineet Stroboscopic Artefacts -julkaisut artisteilta kuten Lucy ja Tommy Four Seven. Developer-tuotannot omaavat sellaista karheuden ja pehmeyden sulautumaa joka kiehtoo, ja Container-nimellä tekevän tyypin rupinen tykitys on mainiota. Sitten on tosi paljon eri artistien yksittäisiä biisejä joissa on ollut jokin upea elementti, saundillisesti tai rytmillisesti.”
Olet ollut ansioitunut drone-musiikin saralla ja nyt uusi ep on kokeellista teknoa. Ovatko tuotantomenetelmät muuttuneet matkan varrella?
”Drone ja ambient olivat oikeastaan sivupolku. Tein muutamaan videoteokseen ääniraitaa, ja sitä myöten syntyi pari ambient-henkistä biisiä. Tapasin Signature Dark -merkin Aleksin, ja soitin hälle teknobiisieni demoja, plus noita ambient-kappaleita. Aleksi innostui enemmän ambientista, ja ehdotti tekemään lisää. Sitä kautta syntyi albumi Thirsty Crops ja sen materiaalin live-esitykset. Albumin biiseissä käytettyjä drone-saundeja olin jo väsännyt teknobiisien elementeiksi, nyt ne vain nostettin enemmän framille. Tässä tapauksessa teknologia antoi inspiraatiota, kun kokeillessa löysin Empress Zoia -monitoimilaitteen ja ebowilla soitetun kitaran saundit. Siinä mielessä tekomenetelmä oli osin eri kuin teknossa. Aika näyttää syntyykö ambient-musaa lisää, tällä hetkellä tuntuu että rytmit inspiroivat enemmän.”
Kerro Working Up the Air- ep:n syntymisestä.
”Biisit alkavat yleensä rytmi-ideoina jotka pulpahtavat päähän, usein nukkumaan käydessä. Silloin hyräilen ne talteen puhelimeen, ja nuotinnan ne DAW:iin. Joskus harvoin alkupiste on bassoriffi tai muu kuin rytmi-idea.
Mun rytmit ovat liki aina 4/4:n ulkopuolella, pyrin pitämään ne siten luontevina ettei huomio välttämättä kiinnity erikoiseen tahtilajiin, vaan rytmi soljuu ja pulssi ja synkopointi tekevät biisistä tanssittavan tai ainakin nyökyteltävän.
Tekotavoista ylipäätään tulikin tarinoitua tuossa aiemmin. Omien perkussioiden samplaaminen
on mulle tärkeä ja rakas tekotapa. Saundien seassa on muun muassa mummolasta perimäni jakkara, jonka hieman irrallaan olevat osat särähtävät makeasti kun jakkaraa soittaa malletilla.
Saundeissa sekoittuvat omien perkussioiden lisäksi klassiset rumpukonesaundit, softasynat ja tunnelmaa tukevat pitemmät saundit, sointumaiset padit ja vähemmän selkeästi ”soivat” dronet.
Biisit olivat pöytälaatikossa aika pitkään. Olin tyytyväinen rytmeihin ja sovituksiin, mutta miksauksissa oli reippaasti parantamisen varaa. Kuopiossa asuva Latmos-nimellä teknoa julkaissut Samu Vesterinen on opiskellut ääniteknologiaa, ja hän opetti mulle miksausta. Sitten EABE-merkin väki kuuli biisejä ja tykkäsi kuulemastaan. Sain vielä Empath-Mikolta kommentteja saundeista ja tuottamisesta, jokin loksahti paikalleen, ja biiseihin löytyi viimeistellympi saundi ja miksaus. Olen monessa asiassa late bloomer, tässä myös.”
Mikä on ollut onnistunein live-esiintymisesi? Miksi?
”Olen soittanut monelaisissa paikoissa, useimmissa keikoissa on ollut jotain hyvää tai hienoa. Swäg-festarin puitteet ja fiilis tamperelaisella teollisuusalueella olivat mahtavat, Oksasenkatu 11 -galleriassa oli intiimi tunnelma ja tupa täysi väkeä. EABE:n järjestämä Kontula Electronic -lava oli kokonaisuutena ihana kokemus, ihan uusi livesetti tuntui tyydyttävältä esittää, ja illan kokonaistunnelma oli aivan mainio.”
Terveiset kokeellisen musiikin faneille ja zinen lukijoille?
”Ne tutut: säilyttäkää ja vaalikaa uteliaisuuttanne, tukekaa kokeellisenkin musiikin tekijöitä, julkaisijoita, keikkajärjestäjiä ja paikallisia levykauppoja myös. Jos kukkaro sallii, maksakaa musiikista muillekin kuin suoraroistopalveluille.
Ja kokeilkaa musiikin tekemistä, rahisuttakaa pippurimyllyä tai hakatkaa nauloja lautaan rytmikkäästi. Jos ette usko minua, uskokaa Kurt Vonnegutia:”
“Go into the arts, I’m not kidding. The arts are not a way to make a living. They are a very human way of making life more bearable. Practicing an art, no matter how well or badly, is a way to make your soul grow, for heaven’s sake. Sing in the shower, dance to the radio, tell stories. Write a poem to a friend, even a lousy poem. Do it as well as you possibly can. You will get an enormous reward. You will have created something.”
Half A Map livenä OK Soundissa Helsingissä tänään 31.10.25 klo 17-19.
Working Up the Air ulkona tänään vinyylinä ja striimauspalveluissa.
