Aivan sattumalta somesta osui silmään ilmoitus tästä keikasta. Memoiraa olin hiljattain muutaman biisin verran kuunnellut ja liputkin maksoivat vain kympin, joten perjantai-iltana suunta oli Turun Nirvanaan.
Maksupäätteen kanssa oli pientä säätöä ja itse keikkasalikin oli piilossa verhon takana, mutta permannolle päästiin turkulaisen Hateful Chainsin aloitellessa iltaa. En ollut etukäteen tutustunut bändiin lainkaan, mutta se osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Miellyttävä-ääninen laulajatar tanssahteli avojaloin niin lavalla kuin yhdessä kappaleessa lavan edessä lattiallakin. Tilaa tosiaan oli, koska yleisöä ei ollut löytänyt paikalle kuin kourallinen. (Jossain vaiheessa iltaa laskin, että meitä kuulijoita oli parisenkymmentä.) Laulaja tarttui välillä myös kitaraan. Kappaleet olivat monipuolisia ja lopussa vedettiin vielä punkia yhden biisin verran.
Kaksikin ystävääni oli varoitellut Nirvanan melutasosta, eivätkä he olleet varoittaneet turhaan. Minulla oli korvatulpat, mutta ajoittain tuntui kuin nekään eivät olisi riittäneet. Nirvanan keikkapuoli oli kuin olisi bunkkerissa soitettu. Tila oli metallimusiikille ahdas ja ääni puuroutui ja välillä kiersikin. Jollekin akustiselle kokoonpanolle Nirvanan pieni lava voisi olla mukavakin keikkapaikka.
Segmentia saapui Turkuun Seinäjoelta asti ja oli minulle entuudestaan tuntematon. Muutama ensimmäinen kappale meni vähän lämmitellessä, mutta kun Fame and fortune lähti soimaan, alkoi tanssijalka vipattaa ja olisi tehnyt mieli ulvoa mukana tappavan tarttuvassa kertosäkeessä. Seuraava kappale oli mahtipontinen Save me. Laulaja Kansanalla on monipuolinen ääni ja keikan lopulla saatiin jopa vähän rouheampaa huutosoundia. Aavistin, että tämä bändi voisi olla todella hyvä, enkä pettynyt.
Viimeisenä lavalle päästettiin Memoira. Intron jälkeen ensimmäisenä kappaleena oli Phoenix, joka nosti tunnelman heti katon läpi. Laulaja Kristan ääni kuulosti raikkaalta huolimatta Nirvanan bunkkeriolosuhteista ja kosketinsoittajan örinät täydensivät laulullisen maiseman tummat sävyt. Kahdeksaan kappaleeseen mahtui sekä hieman vanhempia kappaleita että uudet Emerald Eyes ja Cryonic Heart. Jälkimmäinen soitettiin toiseksi viimeisenä ja kyllähän siinä on taas melkoinen korvamato! Keikan jälkeen oli pakko vaihtaa muutama sana ja kiittää bändiä.
Illasta voisi tiivistää, että oli kerrassaan upeat bändit, joita olisin mieluummin kuunnellut saman rakennuskompleksin yläkerrassa, Utopiassa, jossa sekä tila että sen akustiikka sopii metallimusiikille. Nyt koetin etsiä silikonikorvatulpistani lisää säätöjä ja toivoin, että kuuloni olisi tallella vielä seuraavana päivänä. Näiden ihanien esiintyjien puolesta harmitti myös, ettei yleisöä ollut paikalla enempää.
-E. Kairinen
