Loose Prick -bändihistoriikki

Aiheeseen liittyvää

Haastateltavana Ruma Planeetta -rockyhtye

Tänään minulla on ilo haastatella helsinkiläistä yhtyettä nimeltä Ruma Planeetta. Yhtye kertoo tyylilajikseen rockmusiikin.

THE DICKIES: Blink 183/Clean money (Cleopatra CLO 3366) 2022

Dickies on ollut enemmän tai vähemmän kasassa yli 45 vuotta. Välillä on ollut hiljaisia kausia ja muutama traaginen kuolemakin on yhtyeen piirissä tapahtunut, esimerkiksi Chuck Wagon ei ollut kuin 24 kun ampui itsensä.

The Record of My Life #16: Blackpink – Born pink

Tämän tekstin on kirjoittanut Mila Kallio. Lehdessä hän vastaa toimitukseen liittyvistä asioista ja muunmuassa tämän The Record of My Life -palstan pyörittämisestä.

Apulanta ja Maija Vilkkumaa palkittiin Radio Suomirockin legendaarisella elämäntyöpalkinnolla

Radio SuomiRockin vuosi 2022 on paketoitu perinteisin menoin Eläköön SuomiRock! -palkinnoilla. Tänä vuonna pokaali elämäntyöstä ojennettiin Apulannalle ja Maija Vilkkumaalle.

Digitoidun lehtiaineiston tutkimuskäyttö jatkuu vuosina 2023–2027

Kansalliskirjaston digitoimien sanoma- ja aikakauslehtien tutkimuskäytön mahdollistava uusi sopimus on solmittu vuosiksi 2023–2027. Sopimus koskee mukana olevia yliopistoja ja korkeakouluja.

Jaa somessa

Alunperin englanninkielistä musiikkia esittänyt Loose Prick & The Gob perustettiin Kouvolassa syksyllä 1977.

Yhtyeen kokoonpanossa vaikuttivat tuolloin Loose Prick eli Pauli Johansson (laulu), Archie B (basso), Tomaz Mistkerle eli Tommi Leinonen (kitara), Jack Gob eli Jussi Kylliäinen (kitara), Honey E (kitara) ja Antero Hysteria eli Timo Ranta (rummut). Johansson oli Peer Gyntin alkuperäinen rumpali ja samassa yhtyeessä oli soitellut myös Kylliäinen.

Loose Prick & the gob

Kitaristeja oli siis peräti 3, joka arvatenkin on tehnyt musiikista hauskaa kuunneltavaa.

Musiikin ohella bändiläiset tekivät Punk Shanomat -nimistä pienlehteä, jossa kerrottiin lähinnä paikallisista bändeistä.

Ensimmäisen keikkansa yhtye teki perustamisvuonnaan Kouvolan Urheilijoiden pikkujouluissa. Omien biisien lisäksi bändi soitti mm. Sex Pistolsia, Jamia ja Londonia.

Keväällä -78 yhtye osallistui Rockin SM-kisoihin, jossa ensimmäistä kertaa oli mukana myös uuden aallon sarja. Lappeenrannan karsinnoista päästiin loppukilpailuihin, mutta siellä oli tuloksena toiseksi viimeinen sija (viimeinen oli Widows, eli 2 viimeistä sijaa menivät siis ainoille bändeille, jotka kyseistä tyylilajia edustivat).

Kisojen jälkeen miehistössä tapahtui muutoksia; Archie liittyi Cox-yhtyeeseen ja tilalle tuli Harri Jantunen. Honey E puolestaan katsoi parhaimmaksi keskittyä opiskeluun. Näin sitten jatkettiin ja syksymmällä bändi vaihtoi laulukielen suomeksi ja nimen loppuosasta pudotettiin The Gob. Pian Leinonenkin jäi pois ja yhtye jatkoi toimintaansa nelimiehisenä.

Velton nimeen

Yhtye oli lähettänyt jo useita demojaan levy-yhtiöille, jotka eivät kuitenkaan olleet osoittanut kiinnostusta. Syynä oli suurimmaksi osaksi ollut englannin kieli, mutta nyt kielen vaihduttua Poko näytti vihreää valoa.

Loose Prick vanha kuva

Minulla on tuolta ajalta, tai siis vuodelta 1979 demo, jossa on vain pari myöhemmin levylle päätynyttä kappaletta. Olisi jonkun Elvis, jätä mut rauhaan -biisinkin voinut jo nimensä perusteella julkaista.

Helmikuun 5. -79 Loose kävi äänittämässä Lahden Microvox-studiossa ekan singlensä Mua potkitaan päähän / Velton nimeen. Levyn molemmat biisit ovat kitaristi Kylliäisen tekeleitä ja kyseessä on aivan kelpo avaus. Tuottajana toimii Epe Helenius. Svart julkaisi singlestä uusintapainoksen 2012, myös vihreällä vinyylillä.

Microvoxissa äänitettiin myös yhtyeen seuraava tuotos, Mä en jaksa enää -biisi Hilse-LP:lle. Bändi soittaa todella löysästi, ehkä se oli tarkoituskin jos viittaa biisin nimeen.

Aiemmin tehty single (tämä on toukokuulta) on kuitenkin paljon tiukempi ja soundeiltaan parempi kuin tämä. Tämäkin biisi on Kylliäisen käsialaa ja tuottajina on Jyrki Siukonen, Atte Blom ja Pantse Syrjä.

Kaupunki-EP

Yhtye keikkaili harvakseltaan, mikä eittämättä johtui kotikaupungin sijainnista. Myöskään keikkamyyjä ei olisi ollut pahitteeksi.

Kaupunki EP

Loppuvuodesta -79 saatiin julki neljän biisin Kaupunki-EP, jolla yhtyeen soittotaidon saattoi todeta kehittyneen huomattavasti. Studiona jälleen Microvox ja tuottajina Epe ja bändi. Kaupunkiaiheisista biiseistä itselleni toimii parhaiten Kaupunki peittyy taas pimeään.

Kaikki biisit ovat taas Kylliäisen kynästä. Levyltä löytyvä Sinä uinuja pääsi mukaan Englannissa julkaistulle The Shape of Finnish To Come -LP:lle, jonka julkaisi Cherry Red ja siinä esiteltiin Pokon yhtyeitä englantilaisille. Biisi on levyn ainoa suomenkielinen, muita esiintyjiä ovat mm. Eput ja Top Rank ja levy taisi nousta siellä indielistoillekin. EP:stä julkaistiin taas Svartin toimesta uusintapainos 2012, nyt myös valkoisena.

Keikkatilanteesta huolimatta levyjä kuitenkin ilmestyi, sillä jo tammikuussa 1980 äänitettiin MSL-studiolla bändin itsensä tuottama hieno single Yöt ympäri / Lupaukset onnellisista lapsista, joka ilmestyi huhtikuussa. No, A-puoli on aika tavanomainen, mutta B-puoli on tähän mennessä yhtyeen paras biisi. Siinä on hieno teksti ja mieleenjäävä melodia. Kylliäinen on säveltänyt kummatkin, mutta tällä kertaa Johansson on tehnyt tekstit. Tästä ei jostain syystä uusintajulkaisua ole tullut.

Valkoiset sotilaat

Jos ei keikkkapuolella kovin aktiivisia oltukaan, niin levypuolella tapahtui vuonna 1980.

Edellinen single siis ilmestyi huhtikuussa ja kesäkuussa mentiin MSL-studiolle tekemään ekaa LP:tä. Levy tehtiin viidessä päivässä ja siltä saatiin maistiaisia Soundi-lehdestä ilmaiseksi tilattavissa olleella EP:llä Hellää terroria korville, jolla on biisi Tuu mukaan, joka sai LP:lle uuden nimen Ota mua kädestä.

EP:n muut bändit ovat Widows, Karanteeni ja Sensuuri, jonka biisi Vaarallinen rakkaus piti tulla heidän toiselle LP:lleen, mutta ei tullut, koska bändin kokoonpano ja tyyli muuttui, toisesta LP:stä on koepainokset olemassa ja joitain biisejä on youtubessakin ja tämä ei siihen olisi sopinut, kaiken lisäksi on äänitetty jo ennen yhtyeen tämän kokoonpanon kahta viimeistä sinkkua (on muuten yhtyeen parhaimmistoa tämä biisi).

Valkoiset sotilaat LP

Asiaan. LP:n nimeksi piti tulla Jokin meni vikaan ja sillä nimellä sitä mainostettiin esim. Soundissa. Elokuussa ilmestyneen LP:n nimeksi tuli kuitenkin Valkoiset sotilaat. Kyseessä on aika kaksijakoinen levy; A-puolella ollaan vielä kiinni punkissa ja B:llä tulee esiin herkempiä sävyjä. Ei siinä mitään, mutta jotkut punkuhobiiseistä kuulostavat hieman korneilta, tai sitten ovat vain niin ajassaan kiinni, en minä 10-vuotiaana näin ajatellut.

Kappaleiden joukossa on yksi ehdoton helmi koko suomipunkin historiassa; levyn nimibiisi on todella jylhä teos, jonka tekstikin osuu täysin nappiin. Jo sen yksin olisi pitänyt nostaa bändi korkeammalle tasolle. Ainoa vika siinä on (mikä ei minua kyllä haittaa), on sen yli kuuden minuutin pituus, lyhennettynä sinkulle se olisi voinut tuoda Looselle hitin. Mutta miltä se sitten puolet lyhyempänä olisi kuulostanut?

B-puolella on mukana sitten akustisia kitaroita ja koskettimia ja nämä biisit tuntuvat nimibiisin lisäksi kestäneen aikaa paljon paremmin ja antavat odottaa, että yhtyeen suunta jatkuu tähän suuntaan.

Vanhoista biiseistä levyllä on mukana Kaupunki peittyy taas pimeään, mutta sekin on uusi versio. Tuotannosta vastaa yhtye ja Mika Sundqvist ja tottakai soundit ovat hyvät. Biisien teosta taas sitten Kylliäinen ja Johansson yhdessä ja erikseen, joukossa on yksi Jantusen biisi, Ennen pimeää.

Listamenestystä ei kauheasti tullut, muistan tämän olleen Suosikissa jossain sijan 30. tietämillä ja Soundissa vähän ylempänä. Tuu mukaan siis uudella nimellään Ota mua kädestä oli mukana myös kokoelmalla Suomi-ilmiö vuodelta 1981. LP:stä on tehty Svartin uusintapainos avattavilla kansilla ja myös valkoisella vinyylillä vuonna 2012.

Nowadays

Samana vuonna ilmestyi myös eräiden yhtyeen jäsenten sivuprojekti. Yhtye Nowadays sai sinkun julki. Siinä soittivat Ranta (laulu), Jantunen (kosketinsoittimet ja laulu), Timo Kipahti (kitara & laulu), Jussi Voutilainen (basso), Ari Huotari (rummut) ja Ismo Ronkainen (kitara).

Yhtyeen demo biisistä Tytöt piirtää sydämiä seiniin oli soinut radiossa ja Kräk!-yhtiö halusi julkaista sen singlenä, ja kyseessähän on todella tarttuva popbiisi, jolle olisi toivonut jatkoa, mutta tämä jäi silloin yhden singlen projektiksi.

B-puolella on Tyhjiä lauseita, joka on ihan ok, mutta häviää tietty A-puolelle. Kolmaskin biisi, Jatkuu huomenna, äänitettiin, mutta se jäi silloin julkaisematta. A-puolen on sanoittanut Anne Koistila ja säveltänyt Jantunen, B-puoli on Voutilaisen biisi.

Levy äänitettiin lokakuussa 1980 tuottajanaan Reima Saarinen ja ulkona se oli vielä saman vuoden puolella. Vahvaa Loose-yhteyttä jatkaa se, että kannen on tehnyt Kylliäinen.

Etkö rakastaisi…

LP:n jälkeen pitkään yhdessä pysynyt nelikko alkoi rakoilla. Jantunen lähti ja hänen tilalleen tuli ex- Peer Gynt Petri Korppi. Myöhemmin Jantunen soitti ainakin Top Rankin jollain levyllä kosketinsoittimia ja lyhytaikaisesti Peer Gyntissä, mutta palasi kyllä Loosen touhuihinkin. Hän kuoli 1.6.2020.

Ja kun huhtikuussa 1981 mentiin äänittämään toista LP:tä Turun Studio 55:een Reima Saarisen tuottamana (sinkkua ei välissä siis tehty), oli yhtyeen kokoonpano seuraavanlainen: Rannan, Korpin, Kylliäisen ja Johanssonin lisäksi taas ex- Peer Gynt Timo Kipahti (kitara), Marja Tarnanen (laulu) ja osassa biiseistä bassoa soittava Jussi Voutilainen, joka LP:n jälkeen siirtyi bassoon Korpin vaihtaessa kitaraan.

Etkö rakastaisi että joku rakastaisi -levy

Tämä ratkaisu tehdä toinen LP suoraan ekan jälkeen kadutti jäseniä kyllä myöhemmin ja Etkö rakastaisi, että joku rakastaisi ei tainnut myydä ensi-LP:nkään vertaa, koska keikkojakaan ei välissä kauheasti ollut tehty. Kyseessä on kuitenkin ellei loistava, niin varsin hyvä levy kuitenkin.

LP ilmestyi kesällä ja tunnelma on välillä vapautuneen letkeä ja linja on monipuolistunut; on skata, balladeja, uutta aaltoa ja jopa goottimeininkiä pitkässä biisissä Miksei ne vois kuolla.

Levyn upein biisi on mielestäni Kuka kuivaa kyyneleet, sen kertosäkeen melodia on tarttuva, biisi ei sinänsä ole mikään melodinen poppis, mutta hieno kuitenkin. Nimibiisi on reipasta skata ja se päätyi eräälle kamalalle kokoelmalle nimeltä Rock-disko. Kamala siksi, että siinä on niin hirvittävä kansi, bändivalikoimakin on aika outo; siellä on mm. Human League ja Tenpole Tudor seuranaan Suomesta mm. Loose ja Sensuuri.

Sensuurin viimeinen singlebiisi Goodnight NYC on muuten levyllä eri versiona kuin singlellä ja tämän olisi kai muuten voinut ostaakin (parilla markalla sitä oli myynnissä), mutta en moista kantta halunnut levyhyllyyn.

Loosen levyllä on paljon hienoja biisejä, kuten Yö ei tuu koskaan lähelle, Ikkuna avautuu, Juostaan, Taivas saa odottaa (joka siis luonnollisesti ei ole se Rudin vuotta myöhemmin ilmestynyt samanniminen biisi). Sateen jälkeen biisin laulaa Tarnanen säestyksenään vain Johanssonin piano.

Biisintekoon on saatu enemmän porukkaa mukaan; parin biisin teosta vastaa koko bändi (ilman Tarnasta) ja Tarnanen on mukana sanoittamassa biisiä Taivas saa odottaa, muut biisit ovat kuitenkin yhä joko Johanssonin ja Kylliäisen yksin tai yhdessä tekemiä. Jantunen on levyllä kosketinsoittajana.

Minun versioni on muuten kasettiversio ja sen nimi on vain Etkö rakastaisi näin yksityiskohtiin puuttuen. LP:ltä ei lohkottu yhtään singleä.

Veltto ja Loose

Eli siis hyvän levyn jälkeen kaikki hyvin? No ei tietenkään! Keikkatilanne ei juuri muuttunut ja vaikka loppuvuonna -80 aloittanut Rockradio levyn nimibiisiä hieman soittikin, ei se juuri myyntiä auttanut.

Ja kokoonpanokin muuttui taas hieman. Kipahti jäi pois. Hän oli aiemmin soittanut Peer Gyntin kahdella ekalla sinkulla ja hän esiintyi monilla myöhemmillä yhtyeen levyillä taustalaulajana. Ja hänestä tuli myös suht hyvin menestyvä iskelmä-/poplaulaja Toni Rossi, joka Sinitaivas-yhtyeen kanssa levytti 3 pitkäsoittoa.

Tarnanenkin jäi pian pois. Ja sitten oli vielä yksi asia, mikä vaikutti moneen muuhunkin bändiin; joku oli aina vuorollaan armeijassa tai sivarissa, joten olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset. Vielä ei kuitenkaan luovutettu, Korppi siirtyi siis kitaraan ja Voutilainen tuli vakituiseksi basistiksi.

Jäätynyt hymy / Viimeinen tanssi kadulle

Joulukuussa 1981 äänitettiin uusi single Jäätynyt hymy / Viimeinen tanssi kadulle, joka oli jäävä silloin viimeiseksi levyksi. Single on matkalla postpunkiin ja on vähän synkistelevämpää kuin suurin osa edellis-LP:n biiseistä. Single on kuitenkin hyvä päätös yhtyeen uralle. Se ilmestyi helmikuussa 1982 ja sen tuottivat yhtye ja Mika Sundqvist.

Ihan loppu tämä ei kuitenkaan ollut. Nimittäin bändi lyöttäytyi yhteen oppi-isänsä Veltto Virtasen kanssa ja syntyi LP Beibi. Tarkoitus oli, että yhtye saisi Velton myötä näkyvyyttä, mutta luultavasti levy myi vähemmän kuin Loosen tuotokset. Johansson on todennut sen olevan hyvä idiootti-LP. Levy tehtiin Johannalle 1982 ja siitä ilmestyi CD-versio 2007 kahdella lisäbiisillä.

Alaston Lounas, Whizz Kids, Going Public…

Kauaa eivät äijät kuitenkaan malttaneet musiikista erossa pysyä, vaan vuonna 1984 tuli esiin ”uusi” kokoonpano Alaston Lounas. Laulussa oli Johansson, kitarassa Kylliäinen, rummuissa Ranta ja uutena miehenä basisti Sauli Leppänen (myöh. Giddyups).

Levytyssopimus järjestyi loogisesti Pokolta ja 1985 oli kaupoissa single Taivaskatto / Nämä vuodet. No yhtye olisi ihan hyvin voinut olla Loose Prick, niin loogiselta jatkolta sen viimeiseen singleen tämä kuulostaa. Ehkä vähän synkempää vielä.

Taivaskatto soi hieman radiossa, mutta ei tämäkään läpimurtoa tuonut. Basistin vaihduttua Mikko Engbergiksi ilmestyi samana vuonna vielä viiden biisin maxi Hiipivä hulluus, jolla yhtye coveroi vanhan Sweet-biisin Wigwambam Vexi Salmen tekstillä. Tulen-biisiä on ollut tekemässä Peer Gyntin Timo Nikki. Etenkin levyn nimibiisi on hieno tekele.

Tämän jälkeen toiminta alkoi hiipua, yritystä oli, mutta levyjä ei enää tullut ja ennen hajoamista yhtyeessä ehti olla mukana myös neljäs ex-Loose Voutilainen kitarassa ja bassossa. Muistan myös Johanssonilla olleen 80-luvun loppupuolella Rockradiossa oma ohjelmansa (no ainakin jonkun jakson kuulin, missä soitettiin Whizz Kidsiä ja Only Onesia).

Kerrataanpa nopeasti miesten muut Loosen jälkeiset tekoset

Ranta ja Voutilainen perustivat rock’n’roll-bändi Whizz Kidsin, joka teki 1987-1988 3 singleä CBS:lle ja tietääkseni julkaisemattoman LP:n. Singlet ovat kyllä hyviä, mutta eivät tainneet myydä levy-yhtiötä tyydyttäviä määriä, jotta LP:n julkaisu olisi kannattanut. Mainittakoon, että eka sinkku I’m a whizz kid oli mukana Levyraadissa.

Whizz Kids -levy

Voutilaisen seuraava etappi oli pari sinkkua ja yhden kelvon LP:n tehnyt Noise In Dirt. Sitten Ranta ja Voutilainen yhdistivät taas voimansa yhtyeessä Going Public ja se sai underground-rintamalla jonkinlaista nimeäkin aikaan.

Muutamien omakustanne-sinkkujen ja -EP:iden jälkeen Gaga Goodies julkaisi yhtyeen pitkäsoiton Ancient Heart. Toinen pitkälevy Hooligan oli jälleen omakustanne ja sisältää yhden kaikkien aikojen kauneimman Suomessa tehdyn laulun; Rannan ja Voutilaisen Step inside, angel white.

Selvä hitti! Vaan ei ollut.

Tuon 1995 tehdyn Hooliganin jälkeen tahti hiipui. Kaksikko on kyllä ollut niin monessa mukana, ettei kaikkea voi muistaakaan. Mainittakoon kuitenkin, että Ranta on vierailevana solistina Isebel’s Painin Runeberginkatu 8-kokoelmalta löytyvällä Paul Anka -versioinnilla You are my destiny!

Johansson ja Kylliäinen jatkoivat synkistelyään One Blood -yhtyeessä, jonka solistina oli ex-Burundi Susan Jönsson. Pokolle tehtiin maxisingle ja LP ja sen jälkeen vielä kaksi omakustannesingleä ennenkuin vaihdettiin takaisin suomen kieleen ja nimellä Garuda tehtiin single ja EP.

Kaupunki-EP 2002

Vuonna 2001 Loose Prick teki yllättäen paluun, joka on jatkunut enemmän tai vähemmän aktiivisesti näihin päiviin. Nimittäin huhtikuussa yhtye äänitti uusiksi muinaisen Kaupunki-EP:nsä samalla kokoonpanolla kuin silloin. Lisänä ovat Pasi Kylliäinen kitarassa ja Petteri Rautiainen taustalaulussa. Tuottajana on Richard Hiles.

Loose Prick
Loose Prick (Kuva: Loose Prick)

Levy tosin julkaistiin vasta 2002, kun Poko oli ensin julkaissut yhtyeen CD-kokoelman Likaisia enkeleitä, valkoisia sotilaita. Niin, tuo EP. Paremmin soitettua, mutta ei juuri muuta uutta, paitsi 2 hard prick -miksausta mielestäni levyn huonoimmasta biisistä Viisi päivää kuolemaa. Toinen kestää peräti yli 6 minuuttia, joten en muistaakseni ole sitä edes loppuun asti kuunnellut, enkä aiokaan.

Yhtyeen tuon ajan keikoilla oli joillain mukana myös Veltto Virtanen. Vuosien 2007 ja 2012 välillä ilmestyi 5 Punkrock Jukebox -levyä, joissa vanhat punktyypit laulavat ei niin kauhean itsestäänselviä punkbiisejä, eivät kuitenkaan omiaan, mikä on kyllä ihan hyvä idea.

Yhtyeenä on Raivopäät ja jokaisella levyllä eräs laulajista on Johansson ja neljällä myös Ranta. Onhan joukossa Loosen Kaupunki peittyy taas pimeäänkin, laulajana Raivopäiden Ace.

Joo, siis yhtye keikkailee yhä silloin tällöin ja 2018 ilmestyi Hiljaisten Levyjen kautta jopa uusi levy, tai no uusia biisejä ei ole, mutta Helsingin Lepakkomiehessä äänitetty Kouvola calling -livelevy vinyylinä ja CD:nä.

Kouvola calling -levy
Kouvola calling -levyn kansi (Hiljaiset levyt)

Levyllä soittajat ovat Ranta, Kylliäinen, Johansson, bassossa Juha Rantapuro, kitarassa mm. Maho Neitsyissä ja Raivopäissä (sekä tuolla Loosen EP:llä) soittanut Petteri Rautiainen ja koskettimissa mm. Going Publicissa soitellut Pasi Riihelä. Tätä ennen Ranta ja Rautiainen olivat levyttäneet pari pitkäsoittoa yhtyeessään Cheerleaders United ja Ranta ja Voutilainen Kometsin kanssa CD:n Ride the Komet vuonna 2014.

Voutilainen kuoli 25.3.2017.

Vuonna 2021 ilmestyi LP:n verran Nowadays-yhtyettä, kun Hiljaiset Levyt päätti julkaista yhtyeen demoja ja treenikämppä-äänityksiä. Levy Tytöt piirtää sydämiä seiniin sisältää 4 syksyllä -80 Microvoxissa äänitettyä demobiisiä, sen yhden levytyssessioista yli jääneen (joka oli löytynyt aiemmin eräältä nettijulkaisulta) ja loput ovat treenikämppä-äänityksiä.

Parista biisistä on kaksi versiota ja omista biiseistä Rakastan sua kaupunki on minulle ennenkuulematon ja se jatkaa hyvää linjaa. Kyllä levyn omista neljästä biisistä olisi jo aikoinaan saanut hyvän EP:n. Vieraina biiseinä on mm. Londonia, Jamia ja Whota.

Levyllä on myös sinkkubiisit, mutta versiot eivät ole samoja kuin siinä. Tietääkseni tuosta sinkusta olisi tulossa Svartin uusintapainos, mikä taitaa olla tarpeen, yksi oli Discogsissa myynnissä 122 eurolla. Tämä LP saa toivomaan, että yhtye vaikka aktivoituisi ja tekisi lisää iskeviä powerpopraitoja (vaikka kaksi onkin joukosta poissa) ja miksei Loose Prickin voisi tehdä uutta tavaraa!

Discografia

  • 7″:Mua potkitaan päähän/Velton nimeen (Poko PIS 027) 1979, Svart Records SVR 138, 2012, vihreä ja musta vinyyli
  • 7″EP:Kaupunki EP (Poko PRICK 046) 1979, Svart SVR 153, 2012, valkoinen ja musta vinyyli
  • Kaupunki elämää – Viisi päivää kuolemaa///Sinä uinuja – Kaupunki peittyy taas pimeään
  • 7″:Yöt ympäri/Lupaukset onnellisista lapsista (Poko PIS 049) 1980
  • LP:VALKOISET SOTILAAT (Poko PÄLP 15) 1980, Svart SVR 158, 2012, valkoinen ja musta vinyyli
  • LP:ETKÖ RAKASTAISI, ETTÄ JOKU RAKASTAISI (Poko PÄLP 26) 1981
  • 7″:Jäätynyt hymy/Viimeinen tanssi kadulle (Poko PIS 098) 1982
  • CD:LIKAISIA ENKELEITÄ, VALKOISIA SOTILAITA (Poko POKOCD 116) 2002, kokoelma
  • CD-EP:Kaupunki EP 2002 (Poko LOOSE 2002) Samat biisit kuin v. 1979 + Viisi päivää kuolemaa hard prick mix (radio edit) – Viisi päivää kuolemaa hard prick mix
  • LP:KOUVOLA CALLING (Hiljaiset Levyt HIKI-058), CD:HILL-058, 2018

Kokoelmilla

Mä en jaksa enää -LP:llä HILSELP (Hilse-levyt YÄK-01) 1979 ja tästäkin on muutama uusintapainos. Muilla kokoelmilla ei ole muualla julkaisemattomia biisejä.

– V. Vahtera

spot_img