Tämä yhtyehän ei sinänsä tänne kuulu, siksi että bändissä oli jo kaksi suurta tähteä; Glen Matlock oli ollut maailman sen hetken kohutuimmassa bändissä Sex Pistols ja Midge Urella oli Slikin kanssa listaykkönen.
Kaksi muutakaan jäsentä eivät myöhemmin ihan tuntemattomiksi jääneet. Rich Kids kuitenkin jäi kuitenkin vähälle huomiolle, vaikka tekivät sen verran hyvää musaa, että ajattelin jokusen rivin bändistä kirjoitella.
Glen Matlock lähti Sex Pistolsista helmikuussa -77 ja jo seuraavassa kuussa oli uusi bändi perusteilla. Hän oli siis tietenkin basisti.
Mukaan Rich Kidsiin saatiin ensin Steve New kitaraan, hän oli käynyt Pistolsin koesoitossakin -75, Rusty Egan rumpuihin, Bill Smyth kitaraan ja koskettimiin ja Clashin Mick Jones kitaraan.
James ”Midge” Ure, jolla oli ollut Skotlannissa hittibändi Slik (heidän Forever and ever-sinkkunsa oli brittilistojen ykkönen vuonna -76 ja kyseessä ei ole se Demis Roussosin biisi, vaan BCR-mainen kappale, olivathan sen tehneetkin tuolle bändille kappaleita tehneet Bill Martin ja Phil Coulter), joka muuttui punkimmaksi PVC2:ksi, joka teki loistavan singlen Put you in the picture (päätyi Rich Kidsin ohjelmistoon), muutti Lontooseen ja hänestä tuli bändin laulaja-kitaristi. Smyth ja Jones lähtivät pian ja nelikko jatkoi.
He tekivät Peel sessionin lokakuussa -77, tässä äänitettiin biisit Young girls, Rich kids, Burnin’ sounds ja Bullet proof lover. Levy-yhtiöksi tuli yllättäen EMI, kun ajattelee Pistolsien ongelmia kyseisen yhtiön kanssa. Ja tammikuussa -78 oli ulkona bändin ensisingle Rich Kids/Empty words, jonka tuotti ex-Mott the Hoople (tosin soitti vain yhdellä singlellä), sekä David Bowien, Lou Reedin ja Mottin johtohahmon Ian Hunterin levyillä soittanut Mick Ronson. Selväksi käy heti, että Pistols-tyylillä ei jatketa.
Toki energistä tämäkin on, sitä powerpoppia, joka sana tuli noihin aikoihin käyttöön. Olihan Matlock Pistolsin poppimies ja pääbiisintekijä ja jos tarkemmin ajattelee, niin olisihan moni Pistols-biisi aika poppia, jos niissä laulaisi joku Midge Uren tyylinen melodinen laulaja, eikä Rotten, mutta hyvä hyvä että Rotten ne ”lauloi”!
Tarinan mukaan nimittäin Ure olisi ollut yksi niistä, joita Mclaren oli pyytänyt Pistolsiin laulajaksi ennen kuin Rotten astui kuvioihin. Single nousi listoilla sijalle 24. Tämähän toi tietysti esiintymisen Top Of The Popsiin (youtubessa) sekä näyttelijä Peter Cookin isännöimään Revolver-ohjelmaan. A-puoli päätyi samana vuonna myös parille kokoelmalle, Hollannissa julkaistulle Meet The New (Punk) Wavelle ja Israelissa (!) julkaistulle From Punk To New Wavelle. Single julkaistiin monessa maassa, mm. Japanissa, Espanjassa ja Uudessa-Seelannissa.
Maaliskuussa Rich Kids äänitti uuden Peel session (Ghosts of princes in towers, Lovers and fools, Empty words & Here comes the nice) ja maaliskuussa ilmestyneelle uudelle singlelle Marching men tehtiin oikein video, mikä tuli parissakin ohjelmassa (löytyy youtubesta). Mutta sekään ei auttanut nostamaan biisiä listoille. Se onkin tylsä ja hidas jynkytys, joka on melkein neljä minuuttia pitkä, mutta kuulostaa vielä pidemmältä. Biisin on tehnyt Ure.
B-puolella oleva liveversio Small Facesien Here comes the nicesta on paljon parempi. Ulkomaanjulkaisu löytyi nyt vain Australiasta. Singlen on tuottanut jälleen Ronson, kuten itse asiassa kaikki bändin levyt. Ronson oli heidän eräällä keikallaankin soittamassa kitaraa, kuten myös Ian McLagan Facesista koskettimissa.
Tältä keikalta on yksi biisi -80 ilmestyneessä punkelokuvassa D.O.A.. Tämä biisi on yllättäen Pretty vacant, joka on siis Sex Pistolsin biisi, mutta olihan Matlock sen pääosin tehnytkin, vaikka se koko bändille oli merkittykin. Hänen lähdettyään bändistä ei Pistols Rottenin ollessa bändissä tehnyt enää kuin pari uutta biisiä. Biisin laulaa Matlock, joka lauloi muutaman muunkin bändin biisin (pari biisiä lp:llä ja ekan sinkun b-puolen). Tämäkin elokuvan pätkä löytyy youtubesta.
GHOSTS OF PRINCES IN TOWERS
Elokuussa ilmestyi yhtyeen ainoa lp ja vähän sitä ennen yhtyeen ehdottomasti paras julkaisu, single Ghosts of princes in towers/Only arsenic, jonka olisi kuulunut olla hitti ja olisi voinut ollakin, jos tuo typerä Marching men olisi jäänyt välissä julkaisematta. Newn ja Matlockin a-puoli on melodista powerpoppia parhaimmillaan eikä Matlockin Only arsenic jää yhtään jälkeen. A-puolen koskettimissa on Ronson. En muuta syytä todellakaan keksi sinkun floppaamiseen, kuin sen, että ihmiset pettyivät edelliseen sinkkuun ja unohtivat bändin. Ulkomaanjulkaisun se sai Belgiassa. Only arsenic on mukana seuraavana vuonna julkaistulla kokoelmalla The Rare Stuff?, jossa on myös mm.Saints ja Wire.
Kuun lopussa ilmestyi tuo lp, jolla on sama nimi kun tuon singlen a-puolella. Heti aloitusbiisiksi on valittu tylsähkö Strange one, mutta sen jälkeen on 3 tarttuvaa poprockpunkmitälie-raitaa; Hung on you, nimibiisi ja Cheap emotions ja puolen päättää tuo ainakin minun parjaamani Marching men.
B-puolelta löytyy tuo alunperin PVC2:n levyttämä Put you in the picture, jonka ero alkuperäiseen on se, että tämä on hieman nopeampi ja tässä on tietty parempi soundi. Puoli on tasaisen hyvää poppia, paitsi siinä on jälleen Uren yksin tekemä Lovers and fools, joka on jopa huonompi kuin Marching men, toisaalta hänen tekemänsä Young girls on levyn parhaimmistoa ja levyn päättävä Matlockin ja Newn Burning sounds on yhtyeen top kolmosessa edellisen sinkun kera.
Levy julkaistiin mm. Japanissa, Ranskassa ja Ruotsissa. CD:nä levy julkaistiin ekan kerran Japanissa -93 ja siinä on vain 1 bonus, Here comes the nice, -96 versiossa on sen lisäksi muut levytetyt eli Empty words ja Only arsenic, kuten myös vihdoin -99 julkaistulla Brittiversiolla. Vierailijoina on tietenkin Ronson koskettimissa neljällä biisillä ja Ian McLagan pianossa biisissä Cheap emotions. LP nousi listoilla vain sijalle 51 ja oli listallakin vain sen viikon.
Tämän jälkeen yhtye alkoi jo rakoilla. He alkoivat tehdä uusia demoja, mutta puolet bändistä, Ure ja Egan, halusivat mukaan enemmän syntikoita ja New & Matlock taas eivät, joten vuoden loppuun mennessä bändi oli hajonnut. Näitä demoja voi kuulla vuoden 1998 kokoelmalla Burning Sounds, joka sisältää bändin demoja vuosilta -77 ja -78 eli joukossa on myöhemmin levytettyä kamaa ja levyttämättömiksi jäänyttä + 2 liveä; Max Frost & The Troopersin Shape of things to come sekä oma Cheap emotions ja 2003 ilmestyneellä The Best Of The Rich Kidsillä.
Kyllä uutta tavaraa noin älpeellinen on, mutta ne mitä olen kuullut, niin ehkä parempi, että niitä ei erillisenä lp:nä julkaistu. Best Of… on aika outo nimi bändin levylle, jonka levytetty tuotanto käsittää 14 biisiä. Tuolla on koko tuotanto ja lisäksi 9 demobiisiä.
Rich Kids on koottu muutamaankin otteeseen yhteen one-off-keikoille; tammikuussa 2010 tehtiin hyväntekeväisyyskeikka Steve Newille (joka oli vaihtanut nimensä Stella Novaksi, hän ei kylläkään sukupuolenvaihdosleikkausta tehnyt), joka kuolikin syöpään jo toukokuussa 2010 50-vuotiaana. 2016 kesäkuussa RK soitti Professionalsin kanssa Lontoossa. Kitaristina oli Gary Kemp ja koskettimissa James Hallawell. Ja ainakin kerran vielä on Lontoossa soitettu, maaliskuussa 2019 ja nyt kitarassa oli ex-Sigue Sigue Sputnik Neal X (Neal Whitmore).
JÄLKEENPÄIN
Egan ja Ure perustivat Steve Strangen kanssa Visagen, joka teki muutaman hitinkin, Egan oli bändissä vuoteen -85 ja Ure epätasaisesti vuoteen -82, koska hän oli vuonna -79 Thin Lizzyn kiertuekitaristina Amerikassa ja Japanissa ja teki myös Lynottin kanssa muutaman biisin. Lisäksi hän liittyi Ultravoxiin, mistä alkoi sen yhtyeen menestyskausi. Hän oli yhtyeessä vuoteen -87 (mitä ennen oli jo aloittanut soolourankin), minkä jälkeen jatkoi soolona. Hän kuitenkin palasi Ultravoxiin ajaksi 2008-2013. Ja sanotaan nyt sekin, että hän teki Bob Geldofin kanssa sen Do they know it’s Christmas-hitin.
Egan oli myös tuona aikana Skidsin lp:llä Days In Europa ja soitti levyn kiertueella. Monia muitakin vähän tuntemattomia bändejä on ollut ja hän on tehnyt myös dj-hommia. 2017 hän julkaisi soololevyn Welcome To The Dancefloor, jolla vierailee mm. Ure ja vanha Joy Division-, New Order-mies Peter Hook.
New taas soitti vähän ennen kuin Rich Kids teki viimeisen keikkansa (lokakuussa -78) Matlockin kanssa Vicious White Kidsissä yhden keikan elokuussa -78. Laulussa oli tietenkin Sid Vicious ja rummuissa Damnedin Rat Scabies. ”Taustalaulussa” oli Nancy Spungen.
Keikka on julkaistu vuonna -86 levyllä Live At The Electric Ballroom ja sen jälkeen monesti eri nimillä. Tämä oli yhtyeen ainoa keikka ja Sid muuttikin sen jälkeen jenkkeihin ja loppu onkin sitten varmaan selvä.
New perusti Matlockin ja ex-TRB-kitaristi Danny Kustown ja Siouxie & The Banshees-rumpali Budgien kanssa lyhytikäisen The Jimmy Norton Explosionin. Siltä on julkaistu yksi biisi, Just like Lazarus, kokoelmalla Killed By John Peel Vol.2 v.2021 (yhtye teki Peel sessionin heinäkuussa -79).
Kyseessä on muuten Rich Kidsin toiselle lp:lle tarkoitettu biisi. Itse asiassa biisi on ihan hyvä Generation X-tyyppinen poppis, kuten nuo muutkin Peelille äänitetyt biisit. Bändin nimi kuulostaa joltain bluesilta ja onhan siellä huuliharppu yhdessä biisissä, mutta onneksi tämä on kuitenkin tarttuvaa poppia, eikä mitään ränttää, olisivat ihan hyvin voineet levynkin tehdä.
Siis Generation X:n eka lp tulee mieleen, jopa Glenin laulusta. Näihin aikoihin hän oli myös Iggy Popin Soldier lp:llä (-80) yhdessä Glen Matlockin kanssa. Näissä sessioissa New kävi David Bowien kimppuun (joka oli taustalaulussa yhdessä biisissä), koska tämä yritti iskeä hänen tyttöystäväänsä Patti Palladinia, joka oli tehnyt itsekin ekan singlensä Snatchin kanssa jo -77 ja levytti myöhemmin mm. Johnny Thundersin kanssa.
New myös kieltäytyi pestistä Duran Duraniin (!) v.-80. Sitten hän soitteli mm.Public Image Ltd:ssä ja liittyi Gen X:n riveihin heidän lp:lleen Kiss Me Deadly (-81). Hänestä piti tulla yhtyeen uusi kitaristi, mutta hänen huumeongelmansa takia paikan keikoilla sai mm.Chelseassa soittanut James Stevenson.
Eivät Billy idol ja Tony James kyllä itsekään mitään partiopoikia olleet, mutta ehkä ei kolmatta samoissa ongelmissa kamppailevaa tarvittu. New soittaa kuitenkin lp:n kahdella biisillä; Untouchables ja Dancing with myself, josta tuli hitti, mutta ei tuolloin vaan Billy Idolin soolouralla, versio on kuitenkin sama.
Gen X:n versio jäi vain sijalle 62. Levyn biisi Heaven inside sitten taas kertoo hänestä. Hän muutti USAhan 80-luvun puolivälissä ja kun asiat eivät oikein sujuneet, päätyi asumaan autoon ja muutti takaisin Englantiin, missä julkaisi sooloalbumin Here Comes Everybody nimellä The New. Hänen viimeinen yhtyeensä oli Beastellabeast, joka julkaisi 2 albumia, 2004 ja 2010. Viimeiset nauhoituksensa hän teki Glen Matlock & The Philistinesien albumille Born Running 2010, jonka kolmella biisillä hän soittaa. Levy on myös omistettu hänelle.
Matlock taas on tehnyt niin paljon kaikkea, että niitä ei viitsi oikein ruveta kaikkia tässä luettelemaan, se tarvitsisi oman jutun. Osahan on mainittukin jo.
Jimmy Norton…muuttui sitten Spectresiksi, johon Glenin lisäksi bändistä tuli Kustow ja uusina myöhemmin Barracudasissa vilahtanut Graeme Potter ja saksofonisti Art Collins, joka soittaa mm. Saintsin sinkulla In the mirror vuodelta -80.
Spectres teki vuonna 1980 2 sinkkua ja hajosi. Seuraava bändi oli aika hirveä Hot Club. Kai sekin jo kertoo jotain, että yhtyeessä oli 2 tulevaa Johnny Hates Jazz-muusikkoa, rumpali ja laulaja. Yhtyeen 2 singleä (1982, -83) ovat hirveän tylsää kuunneltavaa, sellaista ajalleen sopivaa no miten sen nyt sanoisi, katsokaa tokan levyn kantta, se kertoo jo paljon. Kuitenkin paljon huonompaa kuin jotkut Duran Duranit ja muut, joilla oli edes joku melodiakulku.
Yhtyeessä oli kuitenkin myös toinen jokapaikan höylä James Stevenson, joka tässäkin jutussa on jo mainittu. Vuodesta -82 vuoteen -86 Matlock oli myös London Cowboysissa, jossa on soittanut ties ketä (no mainitaan vaikka Generation X:n Tony James, New York Dollsin Jerry Nolan, Clashin Terry Chimes ja Eaterin Phil Rowland) ja soittaa heidän lp:llään Tall In The Saddle -84 ja hän on myös tehnyt heidän pikkuhittinsä Street full of soul (-83). Seuraava projekti C.B.I. (Concrete Bulletproof Invisible) parin Doll By Doll-tyypin kanssa sai aikaan singlen Big tears vuonna 1988.
Itse asiassa näitä bändejä on niin paljon, että todetaan vain, että pitkäaikaisin on International Swingers, joka on ollut kasassa vuodesta 2011 näihin päiviin ja tässä bändissä on vanha Twenty Flight Rockers-laulaja Gary Twinn (20 FR:ssä oli mm.Generation X:n rumpali Mark Laff ja bändi kuullosti aika paljon siltä, tai ainakin laulaja), vanha tuttu James Stevenson kitarassa ja Blondien Clem Burke rummuissa.
Tietysti tarvitsee mainita, että Matlock oli mukana, kun Sex Pistols teki comebackkiertueita vuosina 1996, 2002, 2003, 2007 ja 2008.
Näin Roskilden keikan v.1996 ja vaikka ne pullotettiin lavalta pois heti kättelyssä (tulivat toki takaisin), niin minusta kuulostivat yhtä hyvältä kuin levylläkin. Viihdettähän tämä vain on! Ainakin pari livelevyä on vuoden 1996 Filthy Lucre-kiertueelta olemassa, toinen äänitetty Lontoossa ja toinen Roomassa. Ja varmasti muitakin, virallisia tai epävirallisia.
Discografia:
7”:Rich Kids/Empty words (EMI EMI-2738) 1/1978
7”:Marching men/Here comes the nice (live) (EMI EMI-2803) 3/1978
7”:Ghosts of princes in towers/Only arsenic (EMI EMI-2848) 8/1978
LP:GHOSTS OF PRINCES IN TOWERS (EMI EMC 2363) 8/1978
CD:BURNING SOUNDS (Rev-Ola CREV051CD) 1998
CD:THE BEST OF THE RICH KIDS (EMI 7243 5 90661 2 7) 2003
-V. Vahtera
