Starjets tuli Belfastista, kuten aiemmin esitelty Protexkin. Muita yhtäläisyyksiä oli melodinen pop yhdistettynä punkin railakkuuteen.
Väkilukuun nähden eniten kovia punk/uusi aalto-bändejä taisi tulla 70-luvulla Suomesta ja Pohjois-Irlannista. Ja tosiaan kummastakin maasta suurin osa oli erittäin hyviä.
Starjets perustettiin jo kesällä 1976 ja kokoonpanoksi muodostui Terry Sharpe: laulu&kitara, Sean Martin: basso, Paul Bowen: laulu&kitara ja Liam L’Estrange: rummut.
Tyylistä kertoo varmaan jotain se, että omien biisien lisäksi covereina oli mm. Archiesin kamala Sugar sugar ja Beatlesien Please please me ja tuona vuonna -76 he lämmittelivät kotimaassaan jopa Bay City Rollersia ja Glitter Bandia. No itse asiassa ei ne omat biisit nyt ainakaan myöhemmin mitään Archiesia muistuttaneet.
Punkin kuohujen lyödessä läpi Starjets päätti monien muiden tavoin muuttaa Lontooseen 1977, koska Belfastissa haluttiin keikkapaikoille lähinnä coverbändejä ja nyt yhtye halusi panostaa omaan materiaaliin.
Lontoossa tälle oli tilaa ja he keikkailivatkin paljon saaden hyvän keikkabändin maineen. Tämä herätti ison Epic-yhtiön Mervyn ”Muff” Winwoodin mielenkiinnon heidän keikalla Hope & Anchorissa. Muff oli soittanut bassoa Spencer Davis Groupissa ja tuottanut mm.Sparksia ja Mott the Hooplea.
Marraskuussa 1978 julkaistiin single Here she comes again/Watch out, mutta se vedettiin pian markkinoilta. Here she comes… on tuollainen hidas 60-lukuinen biisi ja b-puoli nopeatempoinen perusrock.
A-puoli on ihan nätti biisi, mutta en sinänsä ihmettele, että levytysuraa ei haluttukaan aloittaa näin. A-puoli näki päivänvalon yhtyeen koko tuotannon sisältävällä cd:llä vuonna 1999 ja b-puoli v.-79 jälleen sinkun b-puolena.
A-puolen levytti kuitenkin Paul Shuttleworth vuonna -79. Tammikuussa -79 julkaistiin sitten ihan oikeaan levitykseen päässyt single It really doesn’t matter/Schooldays ja tämä onkin kumpaakin puolta myöden kivasti nuppiin tarttuvaa poppia ja ehdottomasti parempi tutustumisen kohde bändiin kuin tuo Here she comes again. Singlen tuotti Phillip ”Pip” Williams, joka oli tuottanut mm.Status quota ja Moody Bluesia.
Englannissa single julkaistiin ilman kansia, mutta Hollannin versiossa on kuvakannet, missä bändi näyttää kuin suoraan 60-luvulta 70-luvulle eksyneiltä.
Jo maaliskuussa tuli uusi single Run with the pack/Watch out jälleen ilman kuvakansia. Nämä kaksi singleä kylläkin julkaistiin ns. promopakkauksena avattavilla kansilla, mutta sitä ei taida mistään löytyä, eikä sitä edes mainita discogsissa.
Watch outista en pidä edelleenkään ja a-puolikin menee samaan perusrockkaavaan. Tämä on selvästi bändin huonoin tekele, onneksi, koska ei tämä nyt maailmanloppu ole ja jatkossa ei tällaisiin enää sorruttu. Bändi ”pääsi” moniin teinipoplehtiin ja saivat lisänimen Punkin Bay City Rollers.
Kesäkuussa -79 ilmestyi tähän asti paras Starjets-single Ten years/One more word ja vihdoin kuvakannella. A-puoli on vähän punkimpaa, mutta unohtamatta popin otetta, b taas on täydellistä Records-tyylistä poppia hienoine yhteislauluineen (sehän tällä bändillä oli toki toiminut alusta asti.
Seurasi kiertueet Stiff Little Fingersin ja Tubesin kanssa (siis erikseen kummankin bändin kanssa).Tästä on olemassa myös keikoilla jaettu single. Tuon ilmaissinkun keskiöön on leimattu aina kunkin keikkapaikan leima, missä se on jaettu. Tämä varmaan tulee eteen jossain vaiheessa! Sanottakoon tässä vaiheessa, että kaikki bändin jäsenet tekivät biisejä, yleensä niin, että 3 muuta (L’Estrange, Martin ja Sharpe) tekivät yhdessä omat biisinsä ja Bowen yksinään omansa.
Kolmikko vastasi seuraavan singlen molemmista puolista ja siitä tulikin bändin ainoa pikkuhitti. War stories/Do the push ilmestyi loppukesästä -79 ja siihen taidettiin uskoa, koska siitä tehtiin promovideo. Single nousikin listoille sijalle 51. ja se takasi paikan Top of the Popsiin.
Starjets esiintyi myös ohjelmissa Cracker Jack ja Roundaround sekä teki 2 radiosessiota (Kid Jensenille ja Mike Readille). War stories oli myös Juke Box Jury ohjelmassa, jossa kaikki kehuivat sen (raadissa oli mm. Jimmy Pursey) ja he itse kävivät piipahtamassa ohjelmassa.
War stories onkin erittäin tarttuva Jamin ja hieman Clashin mieleentuova biisi, öh tulikin mieleen Pupukuusikon Korkeajännitys, kun samoista aiheista puhutaan.
B-puoli ei sitten oikein iske, kuulostaa löysältä 60-luvun biisiltä. Mutta War stories on niin hyvä biisi, että sen jälkeen kukaan tuskin muuta haluaa vähään aikaan kuullakaan! Biisi päätyi 1980 merkilliselle viiden lp:n kokoelmalle Levi’s Rock (joo, se farkkumerkki), jossa yksi lp on punkkia, yksi heviä, yksi 60-luvun biisejä (Starjets on kyllä siinä punkpuolella!) ja loput mitä lie discoa, tämän lisäksi se ei olekaan ilmestynyt kuin vuonna 2001 4cd:n boxilla Cash from Chaos, mikä sinänsä on ihme. Sen sijaan Billie Joe Armstrong levytti biisin vuonna 2020.
GOD BLESS THE STARJETS
Piakkoin sinkun jälkeen ilmestynyt lp God bless the Starjets sen sijaan floppasi pahasti. Harvemmin näin käy TOTP:ssä esiintymisen jälkeen ja levy on kaiken lisäksi täynnä hyviä, tarttuvia popralleja. Singlebiiseistä ovat mukana Schooldays, Run with the pack, Ten years ja tietenkin War stories.
Heti levyn aluksi on 3 hienoa biisiä, Schooldays, Any danger love ja Ten years. Tunnelma laskee hieman Runnin’ with the packin kohdalla, mutta seuraava What a life on ehkä Starjetsiä punkeimmillaan, Smart boys taas hienoa poppia, It’s a shame hitaampaa, biisi voisi sopia vaikka BCR:lle, mutta on ihan ok.
I’m so glad voisi taas sopia vaikkapa jollekin 60-luvun yökerhobändille, tunnelma on kuin jostain vanhasta leffasta, en tiedä, onko vitsi, mutta ei oikein iske.
Sotateemaiset War is over ja War stories palauttavat taas tason ja levyn päättävä Sitting on top of the world on hyvä päätös hyvälle levylle ja tuo laulussa mieleen vähän Dickiesin ja nopeampana voisi olla heidän biisinsäkin. Miksiköhän tämä ei mennyt kaupaksi, sen tekemiseen kulutettiin paljon rahaa (kuulemma studio maksoi 1000 puntaa päivässä, markkinoinninkin piti olla kohdallaan ja levy julkaistiin myös Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja USAssa.
Biiseistä 3 on Paul Bowenin tekemiä (Smart boys, I’m so glad ja War is over) ja loput tuon muun kolmikon. Rubinoos on levyttänyt biisin It’s a shame ja Cute Lepers Any danger loven.
No Epicillä jatkettiin ja seuraava sinkku oli ulkona jo marraskuussa -79 ja se oli uusi versio Schooldaysista b-puolellaan What a life.
Tilanne ei tästä kyllä enää parempaan muuttunut. Maaliskuussa -80 tehtiin vielä rumpali L’Estrangen tekemä hieno single Shiraleo/Standby 19 (itse asiassa pirun hyvä tekele, a-puoli poppia ja b rivakka punkbiisi), jonka jälkeen Bowen lähti ja hänen tilalleen tuli Pat Gribbin (ex-Jets, tämä Jets siis Englannin Lutonista, oli Farewell to Roxy-lp:llä ja teki yhden singlen, ilman Gribbiniä). Ja pian muutettiin nimi Tango Brigadeksi ja tehtiin vielä yksi single Donegal/In vain.
Single on vähän hitaampaa ja raskaampaa kuin Starjets, mutta on melodiatkin silti tallella. A-puoli, jonka on tehnyt L’Estrange, etenee kuin Pistolsin New York tuonne kertosäkeeseen asti.
Kertsi on tarttuva, b-puolen Martinin biisi on myös ihan ok, mutta sinkku taisi upota suohon ja tähän loppui bändin ura sillä erää.
Shiraleo on mukana Meksikossa ja etelä-amerikassa julkaistulla uuden aallon kokoelmalla Lo Mejor De New Wave. Gribben ja Sharpe perustivat poprock-bändi Adventuresin vuonna -84 ja tekivät 4 lp:tä vuosien -85–93 välillä, näistä kaksi nousi brittilistoille, toinen myös USAn listoille.
Sinkuista suurin menestys oli Broken land, joka oli Briteissä 20. ja USAssa 95., sijoituksia tuli muuallakin maailmassa. Tätä bändiä ennen Sharpe oli vieraillut Angelic Upstartsin levyllä Reason why? laulamassa nimibiisin ja oli jo aiemmalla livelevyllä laulamassa taustoja.
Sean Martin liittyi Jake Burnsin (SLF) Big Wheeliin, jonka kanssa teki 3 singleä vuosina 1984-1987 ja ne koottiin yhtyeen demojen kanssa cd:ksi vuonna 2002. L’Estrange taas vieraili Adventuresin levyllä Trading secrets with the moon laulamassa taustoja biisiin Washington deceased. Bowenista ei sitten mitään kuultukaan.
Captain Oi! julkaisi Starjetsin koko tuotannon CD:nä vuonna 1999 nimellä God bless the Starjets (eli sama kuin lp), mukana on myös tuo Tango Brigaden single. Se julkaistiin myös Japanissa 2010. 2018 Spit Records julkaisi 2 singleä yhtyeen -79 tehdyistä demoista, ekalla on Runnig with the pack ja Any danger love ja toisella War stories ja Ten years. Eivät nämä kyllä juurikaan eroa levytetyistä versioista.
PALUU
Tammikuussa 2019 Spit Records suostutteli Starjetsin alkuperäisen kokoonpanon keikalle ja tästä lähtien yhtye onkin toiminut säännöllisesti.
Uusia digisinkkuja on tehty ja ne ovat nousseet erinäisille radiodj-listoillekin. Näitä singlejä löytyy youtubesta. Tyyli on hieman rauhoittunut, mutta popkoukku on yhä tallella. Näitä on ainakin Geordie Best, Titanic town, Diana 96 ja Legendary girl sekä 7:n biisin ep Four Martys ja tulossa pitäisi olla lp God…bless the Starjets.
discografia:
- 7”:Here she comes again/Watch out (Epic S EPC 6902) 1978, vedettiin markkinoilta
- 7”:It really doesn’t matter/School days (Epic S EPC 6968) 1979
- 7:Run with the pack/Watch out (Epic S EPC 7123) 1979
- 2×7”:Promo pack (nuo 2 edeltävää yhdessä) 1979
- 7”;Ten years/One more word (Epic S EPC 7417) 1979
- 7”:War stories/Do the push (Epic S EPC 7770) 1979
- LP:GOD BLESS THE STARJETS (Epic EPC 83534) 1979
- 7”:School days (new version)/What a life (Epic S EPC 7986) 1979
- 7”:Shiraleo/Standby 19 (Epic S EPC 8267) 1980
- CD:GOD BLESS THE STARJETS (Captain Oi! AHOYCD099) 1999, koko tuotanto+Tango Brigaden single Donegal/In vain (Epic S EPC 9398, 1980)
- 7”:The 1979 Belfast demo session volume 1 (Spit Records GOB 15) 2018
- Run with the pack/Any danger love
- 7”:The 1979 Belfast demo session volume 2 (Spit Records GOB 20) 2018
- War stories/Ten years
-V. Vahtera
