Emotion Zine on media, joka haluaa tarjota lukijoilleen ainutlaatuista sisältöä. Olimme pitkään miettineet uusia aluevaltauksia ja kuin kohtalon sanelemana, ja osittain myös toimituksen lähipiirin suhdeverkoston ansiosta, valitsimme uudeksi aihealueeksi showpainin. Suhdeverkostolla tarkoitan tässä toimituksen kanssa samoissa musiikkipiireissäkin vaikuttavaa Jake Luupäätä.
Jake Luupää on showpainija. Hän toimii FCF Wrestlingin eli Pro Wrestling Ry:n alaisuudessa. Yhdistyksen tavoitteena on edistää suomalaista showpainia. Showpaini Suomessa pyörii nykyisellään hyvin pienen piirin ympärillä ja tapahtumien kävijämäärät vaihtelevat tyypillisesti 100 ja 200 ihmisen välillä.
Saimme siis kuulla, että FCF Wrestling on rantauttamassa 13 vuoden tauon jälkeen showpainia Turun maaperälle ja mikä olisikaan parempi ajankohta aloittaa showpainista kirjoittaminen kuin tästä tapahtumasta, joka siis järjestettiin 13.11.2021 Turussa, Raunistulan salibandyareenalla.
Vieläpä kun pääottelussa nähtäisiin FCF:n mestaruudesta taistelevat Jake Luupää vastassaan Juhana ”KingKong” Karhula.
Ensimmäistä artikkelia varten haastattelimme Jakea ja saimmekin hänet avaamaan sekä painiskeneä että Turussa järjestetyn tapahtuman haasteita.
Katso Jake Luupään haastattelu videolta
Showpaini rantautuu Turkuun
”Koska skene on pieni, tulee esiintyjien osallistua toiminnan käytännön asioihin painimisen lisäksi monin muinkin tavoin. Luupää vertaa toimintaa bändiharrastukseen, jossa jäsenet hoitavat itse markkinoinnin, lipunmyynnin ja muun työn aina laitteiden roudaamiseen asti. Painimisen lisäksi toimin Pro Wrestling Ry:n luottamushenkilönä sekä viestinnän ja markkinoinnin tiimissä sosiaalisen median parissa”,
Jake kertoo.
FCF Wrestlingin toiminta sijoittuu enimmäkseen pääkaupunkiseudulle ja suurin osa yhdistyksen jäsenistä on Helsingistä ja treenihalli sijaitsee Porvoossa. Turkuun jäsenistö lähti siis sieltä ja osa kävi hakemassa tarpeita Porvoosta. Pelkkä tapahtumapaikkakunnalle pääseminen edellyttää verraten suurta organisointia.
Lauantain tarina alkoi haastavasti. Eräs ottelija sairastui ja ottelukorttia jouduttiin muokkaamaan vielä muutama päivä ennen tapahtumaa. Lisäksi vielä 12 tunnin varoitusajalla kolme järjestäjää joutui perumaan osallistumisen sairaustapausten vuoksi. Roolien täyttäminen oli kaaosta, sillä tapahtumaan tarvitaan mm. äänimies, selostaja, kuvaajia, kaluston pystyttäjiä, oheistuotteiden myyjiä, jne.
”Se ei ole ihan helposti organisoitavissa oleva homma silloin kun kaikki alkaa menemään pieleen”,
Luupää toteaa.
Näitä tapauksia on aina välillä ja yleensä tilanne on ollut hallittavissa, erityisesti Helsingin alueella toimittaessa.
Nyt kuitenkin tultiin Turkuun.
Kaikki vastoinkäymisen näyttivät olevan selätetty ja shown oli määrä tapahtua Club Utopiassa.
”Me päästiin paikalle ja huomattiin auttamattomasti, että kehä ei mahdu puitteisiin… mihinkään.”
Jake ottaa vastuun harteilleen. Hän oli käynyt tarkistamassa paikat ilmoitettujen mittojen perusteella silmämääräisesti ja todennut kaiken olevan kunnossa. Ensimmäistä kertaa asialla ollessaan hän oli kuitenkin tehnyt virheen luottaessaan pintapuoliseen arvioon. Virhe oli pituusyksiköissä pieni, mutta sillä oli dramaattiset seuraukset. Jos kehää ei saada pystyyn, tapahtumaa ei synny.
Tuntui kuin pahin painajainen olisi käynyt toteen.
”Me ollaan Turussa. Koko firma on täällä. Tästä on tullut kuluja jo ihan p*leesti ja nyt me ollaan siinä tilanteessa, että me ei pystytä pitämään showta täällä.” Miten ***ssa, vieraassa kaupungissa, tällaisesta selvitään?
Kaikki keinot olivat nyt otettava käyttöön. Klubia yritettiin jopa purkaa lisätilan toivossa, mutta onnistumiselle ei ollut mitään mahdollisuuksia. ”Jengi on tositosi maassa. Turha reissu. Ei tulla ikinä enää Turkuun!”
Yrityksen hallituksen jäsenet alkoivat soittelemaan paikkoja läpi. Se oli täyttä hakuammuntaa. Show timeen oli viisi tuntia ja paikkaa järjestämiselle ei edes ole. Joihinkin tiloihin yhdistyksellä on ollut kontakteja, mutta lauantaina iltapäivästä tapahtuman järjestäminen kello 18 ei vaan yksinkertaisesti onnistu.
Porukka kuitenkin alkoi puhaltaa yhteen hiileen maagisella tavalla. Soiteltiin, soiteltiin ja soiteltiin. Epätoivo alkoi nousta yhä vahvemmaksi.
Sitten tärppäsi. Raunistulan salibandyareenalta vastattiin, että matsi loppuu kuudelta, sen jälkeen tiloihin olisi mahdollista päästä. Se oli ainoa vaihtoehto. Tapahtuman aikaa sekä paikkaa joudutaan vaihtamaan, mitkä molemmat ovat todella huonoja keissejä. No, lopulta kuitenkin uusi venue oli tiedossa. Shown tiedotettiin alkavan kello 20.00. Aikaa valmistautumiseen oli käytännössä olemattoman vähän. Normaalisti siihen menee noin kuusi tuntia. Nyt aikaa ei ollut.
Lisäksi salibandypeli meni jatkoajalle!
Kehä saatiin kasaan viisi minuuttia ennen kuin ovet aukesivat.
”Tässä oltiin tilanteessa, missä meidän venue on kertaalleen peruuntunut, meidän kaikki aikataulut on kusseet, tää on niin vaarassa lahota kasaan tää koko show”,
Luupää kertoo.
”Mut meidän yhdistyksen jäsenet puhalsivat kaikki yhteen hiileen, mä en oo nähnyt sellaista toimintaa eläessäni! Miten me pelastettiin itsemme mahdottomasta tiltanteesta ja saadaan show järjestettyä.”
Ei ollut tietoa tuleeko paikalle muutoksista johtuen juuri lainkaan katsojia.
Sitten show alkoi…
Ja ihmiset olivat paikalla. Se oli äänekkäin yleisö mitä Jake on koskaan nähnyt.
”Se oli aivan tajutonta. Jokainen painija oli sen jälkeen fiiliksissä ja sai kiitoksen tehdystä työstä. Vaikka puitteet eivät olleet hienoimmat, niin yleisö ei siitä välittänyt.
Vaikka kaikilla oli takana tosi v-mäinen päivä, show:sta tuli yksi parhaita mitä yhdistyksen historiassa on koskaan ollut. Yleisö oli kokoonsa nähden äänekkäin ikinä.”
”Mä en voi olla mitään muuta kuin kiitollinen siitä, että mä sain painia siellä elämäni parhaan ottelun ja tuntea itseni superstaraksi sen hetken aikaa. Tämän takia mä harrastan showpainia”,
Luupää tiivistää.
Urheilullista taidetta
Showpaini on taiteen muoto, joka punoo yhteen urheilun ja käsikirjoitetun shown unohtamatta painijoiden tilanteiden keskellä soveltamaa improvisaatioa. Varsinkin Yhdysvalloissa ja Japanissa showpaini nauttii valtavaa suosiota, mutta Suomessa kyseessä on vielä pienten piirien toimintaa.
Harrastajat tekevät pyyteentöntä työtään fanien eteen huolimatta siitä, että useimmiten ottelujen otsikot jäävät valtavirralta huomiotta. Emotion Zine on omalta osaltaan tuomassa esiin tätä harvojen ymmärtämää taidemuotoa.
Jokaisella painijalla on oma identiteettinsä ja historiansa, joka kehittyy tapahtuma tapahtumalta. Mitä enemmän painijan taustoista tietää, sitä mielenkiintoisempaa on seurata hänen edesottamuksiaan niin tapahtumissa kuin ennen ja jälkeen niitä.
Tässä artikkelisarjassa tulemme tutustumaan suomalaisen showpainin tähtiin sekä väliinputoajiin. Tutustuttavaa aiheessa riittää, sillä mukaan lähteneet ja valitut painijat ovat lähes poikkeuksetta värikkäitä persoonia.
Tässä jutussa tutustuimme Jake Luupäähän, painivaan rock-tähteen, jonka nimi showpainipiireissä tulee vielä olemaan kaikkien huulilla. Seuraa palstojamme ja saat täsmälatauksen tietoa tapahtumista ja painijoista sekä syvähaastatteluja kehästä ja sen ulkopuolelta.
– K. Lukkarila
