Ruotsalainen Lifelover oli kyllä oman lajityyppinsä kuningas aikanaan. Nyt toki lukija miettii, että mitähän outouksia tämä kirjoittaja täällä horisee vaihteeksi. Kuitenkin on pakko todeta, että en ole tälle bändille keksinyt vieläkään mitään täysin vastaavaa kaveria.
Eli on se aika päivästä taas, että hyviä levyjä kannattaa tuoda esille!
Genrenä ehkä suicide black metal olisi osuva kuvaamaan tätä vuonna 2008 julkaistua plattaa, mutta eihän tuosta tule yhtään mitään. Vaikka albumilla on todella itsetuhoinen vire, ei tätä julkaisua voisi mitenkään tuohon porukkaan edes heittää. Tai tarkemmin miettien moneen muuhunkaan.
Jos vaikkapa vokaaleja kuvailee, ne puolestaan vaihtelevat Varg Vikernesin tyylisestä epätoivoisesta huudosta melko äärimmäiseen muuhun ulinaan. Lisäksi välissä on puheosiota, jotka kuulostavat aikamoisen depressiiviseltä.
Eli se siitä elämän rakastamisesta.
Biisejä ajatellessa Mental Central Dialog voisi ehdottomasti sopia melodioiden ja äänimaailmansa suhteen omituisesti esimerkiksi …and Oceansin debyytille, mistä tulee todella outo olo. Tämä biisi on yksi julkaisun kohokohdista, mutta itseeni ehkä uppoaa albumin alkuvälissä oleva Cancertid eniten. Tämä suoraviivainen kappale oikeasti tiivistää koko levyn meiningin varsin hyvin. Eri viisuja on kuitenkin hieman hankalaa arvottaa, sillä jokainen on kuitenkin melko omanlaisensa viritys.
Niin ja mukaan mahtuu vielä melkoiset kansantanhut Konvulsionin loppuvaiheessa.
Isoin miinus Konkursilla on kuitenkin melkein tasalleen tunnin kesto. Mielestäni kaikki olennainen olisi mahtunut ihan sellaiseen 40 minuutin kokonaisuuteen tämän tyylisessä musiikissa. Loppupuolen kappaleisiin kun ei saa oikein otetta pituuden suhteen, vaikka sinänsä hyviä biisejä ovat.
On todella harmillista, että sävellyksistä ja monesta muusta bändin asiasta vastaava Jonas ”B” Bergqvist kuoli vuonna 2011. Uskoisin, että sangen hyviä tuotoksia olisi jatkossa tullut vielä urakalla tämän tyypin toimesta.
Lifeloverin musiikki tällä levyllä ei oikein osu mihinkään tiettyyn metalligenreen ja hyvä näin. On myös erittäin mukavaa huomata, että jotkut uskaltavat tehdä rohkeasti omanlaistaan musiikkia skenejumalia kumartelematta.
Lifeloverin Konkurs on levytyksenä omituinen laastari, josta varmasti saat tulehduksen.
– K. Leijala
