Nytpäs oli niin mielenkiintoinen kirja, että tuli luettua melkein kertaistumalla, tai no, makaamalla.
Lepakko tuli sen verran tärkeäksi itsellekin siinä 15-vuotiaana 80-luvun puolivälissä, kun Salossa ei ainakaan alaikäisille kauheasti kunnon musaa ollut tarjolla. Eka kerta siellä taisi olla syksyllä -85, kun olimme katsomassa New Model Armya, jonka lämmittelijä oli Pellen Miljoonaliiga ainoalla triokeikallaan.
Muistan myös hyvin seuraavan vuoden alun Kadotettujen ”jäähyväiskeikan” (mitä se ei ollut), jossa lämmittelijöinä oli juuri kieltään ja tyyliään kuunneltavampaan suuntaan muuttanut 22-Pistepirkko ja muuan Äppy, josta tuli Jolly Jumpers, jälkimmäisestä keikasta kirjassa on Jokelaisen Jarkon ottamia kuviakin, kuten myös pari vuotta myöhemmin olleesta Sham 69-keikasta.
Kahdesta jälkimmäisestä mulla on julisteet tallella (Sham taitaa olla jossain mutsin luona, mutta iso Kadotetut-juliste on yhä vain seinällä).
Sen lisäksi, että Lepakko oli paikkana varsin ainutlaatuinen, kirjassa esiteltävät Lepakossa treenanneet bändit ovat suurin piirtein kaikki sellaisia mitä on tullut digattua ja tulee tietty vieläkin. Ja myös esitelty Rumba-lehtikin, jonka toimisto siis oli Lepakossa, oli tietenkin ainoa vaihtoehto pienlehtien lisäksi, kun Soundi alkoi julkaista juttuja, jotka eivät kiinnostaneet vähääkään. Toki Rumbakin menetti otteensa ajan myötä, mutta jostain 80-luvun puolivälistä 90-luvun alkuun se tuli tilattua.
Lisäksi on vielä mainittava Radio Cityn esittely, mutta sitä nyt en ole ikinä tietyistä syistä kuunnellut. Tai kyllähän se kuuluisi nykyään täälläkin, mutta eipä radio ole Mafian loppumisen jälkeen tässä kämpässä juuri soinut kuin netin kautta löytyvät punk-ohjelmat (ja selvennyksesksi, että Radio City toimi myös Lepakossa).
Eihän bändien esittelyissä niin kauheasti uutta ole, mutta miten voisi ollakaan, Smackistakin kun julkaistiin Jokelaisen toimesta jokin aikaa sitten hieno kirja. Yksi yllätys nyt kuitenkin oli se, että Nights Of Iguanan Floyd on laulanut lopunajan Lola Egossa. LE oli uuden aallon mod-yhtye, joka teki yhden loistavan singlen ja oli 3 Vuotta Myöhemmin-kokoelmalla, mutta näissä ei Floyd ole mukana.
Kuvitus on runsasta ja kuvia on toki muualtakin kuin Lepakosta. Aika paljon on Jokelaisen kuvia ja noista tulee mieleen ainakin vuoden -85 ja -87 Ruisrockit. Ensimmäisen Kelloggs Bollocks-kuvahan on otettu Cartoon Rockers-yhtyeen Vanista ennen yhtyeen keikkaa, kun Jarkko haastatteli näitä.
Olihan siinä Kelloggsilla maailmanvalloitusjutut, mutta näiden lisäksi bändillä oli todella hyviä biisejä ja on harmi, että ura jäi yhteen singleen (jossa muuten rummuissa on Antti Reini). Tuo haastattelu ja keikka mulla on vieläkin kasetilla tallella ja kuva on julkaistu Subterranean Junglen haastattelussa.
Vaikeapa tästä on enempää sanoa, kyllä varmaan kaikki Lepakossa käyneet kirjan lukevat, mutta sopii sen lukea muutkin.
Lepakkohan purettiin 1999 ja harmittaa, kun ei tullut oltua Lepakon Hautajaiset -keikoilla mukana, sieltä äänitetty levy sentään on. En muista koska siellä viimeisen kerran olin, mutta ainakin vielä 1992, kun siellä oli Midway Still ja Mega City 4. Sitten tuli muutettua Turkuun ja täällä nyt sentään edes joskus jotain tapahtui.
Sanotaan nyt vielä se, että kirjailija Kosonen perusti myöhemmin kaverinsa kanssa baarin Kambodzaan ja tuo kaveri oli mun entinen naapuri, joka tutustutti mut punkkiin vuoden -77 alkumetreillä. Tuosta Kambodza-jutusta voi lukea kirjasta Rock’n’roll Suicide Bar, jota on myös suositeltava.
Bändilaboratorio – Tarinoita lepakkoluolasta
Kirjoittanut: Marco Kosonen
Kuvittanut: Tommi Tukiainen
ISBN: 9789511406112
Sivuja: 256
Saatavilla: Sidottuna ja e-kirjana
– V. Vahtera
